Jos et vielä ole lukenut Vätsärin reissun vaelluskertomusta, voit korjata asian klikkaamalla tästä linkistä.
 |
| Kiviä Routasenkurun jyrkänteen päällä. |
Käyttämättämättä jääneet varusteet
Päivitin reissulle tekemäni varustelistan (Postaus: Vätsärin varustelista) tiedoilla mitä käytin ja mitä jäi käyttämättä. Tämä auttaa seuraavan vastaavissa oloissa tehtävän vaelluksen varustelistan miettimisessä. Useiden vuosien vaellus- ja retkeilykokemuksella käyttämättömiä varusteita ei jää kovin paljon, koska turhat on jo karsittu. Käyttämättömistä voi harkita onko kyseessä pakollinen hätävara vai turha varuste. Jos sama varuste näyttää olevan useammallakin reissulla turha, voi sen jättää pois matkasta. Mitään sellaista ei viikon vaelluksen aikana tullut vastaan, että olisin kaivannut jotain varustetta lisäksi tai tilalle. Paitsi ehkä uuden lusikan katkenneen muovisporkin tilalle, mutta se olikin vain huono materiaalivalinta. Seuraavalle reissulle lähtee taas metallinen syömäväline.
Käyttämättä jääneet varusteet:
- 60 mm Canonin objektiivi (358 grammaa)
- Apinannyrkki (25 grammaa)
- Retkisaha (94 grammaa)
- Pitkät kalsarit (178 grammaa)
- Pipo ja kaulaliina (35 grammaa)
- Lompakko ja kortit (22 grammaa)
Yhteispaino: 712 grammaa
Kannoin siis mukana 712 grammaa varusteita, joita en käyttänyt kertaakaan.
Todennäköisesti jätän seuraavasta reissusta tuon Canuunan lasin pois, vaikka se onkin todella laadukas. 18-135 millistä ei näköjään tule vaihdettua nokalta toiseen kuljeskelun ja kalastelun lomassa, kun siinäkin on se 60 milliä sisäänrakennettuna. Tavallaan objektiivin vaihtaminen retkioloissa onkin aina riski. Olisi sääli mikäli jotain likaa pääsisi kameran sisään ja puhdistus ei onnistuisikaan metsässä. Sen jälkeen koko järkkäri olisi turha varuste. Laadukkaan yleisobjektiivin käyttö onkin mielestäni perusteltua yhdistetyllä vaellus- ja kalareissulla. Ymmärrän toki heitäkin, jotka panostavat kuvaamiseen minua enemmän ja saatan olla itsekin ajautumassa sitä kohti pikkuhiljaa.
Todennäköisesti jätän seuraavasta reissusta tuon Canuunan lasin pois, vaikka se onkin todella laadukas. 18-135 millistä ei näköjään tule vaihdettua nokalta toiseen kuljeskelun ja kalastelun lomassa, kun siinäkin on se 60 milliä sisäänrakennettuna. Tavallaan objektiivin vaihtaminen retkioloissa onkin aina riski. Olisi sääli mikäli jotain likaa pääsisi kameran sisään ja puhdistus ei onnistuisikaan metsässä. Sen jälkeen koko järkkäri olisi turha varuste. Laadukkaan yleisobjektiivin käyttö onkin mielestäni perusteltua yhdistetyllä vaellus- ja kalareissulla. Ymmärrän toki heitäkin, jotka panostavat kuvaamiseen minua enemmän ja saatan olla itsekin ajautumassa sitä kohti pikkuhiljaa.
Retkisahakin jäänee kotiin, koska tulen sytyttämisessä tarvittavien lastujen tekemiseen ei tarvitse muuta kuin mukana olleen sissipuukon. Se vastaa pikkukirvestä tai vesuria, kun sillä kaataa ohuemman puun tai pilkkoo halon hakkaamalla toisella klapilla terän päätä. Apinannyrkki monipuolistaa tarpin pystytystapoja ja voi olla hyödyllinen muutenkin narun saamisessa johonkin korkealle tai vaakasuunnassa pitkälle enkä siksi aio sitä jättää pois, vaikka en nyt sitä tarvinnutkaan. Vaatepuolella pitkät kalsarit, ohuet pipo ja kaulaliina ovat mielestäni hyvä pitää mukana myös kesällä Lapin vaelluksella.
Yksi tavallaan turha varuste oli myös aurinkopaneeli (Postaus: Goal Zero Guide 10 Adventure Kit). Olisin hyvin voinut korvata älykännykkäni vanhemmalla matkapuhelimella, jonka akku kestää helposti yli viikon lataamatta. Kännykkä oli ainoa sähkövirtaa vaatinut laitteeni tällä reissulla, kun Lapin kesän valoisassa yössä ei tarvita edes otsalamppua. Aurinkopaneeli oli kuitenkin käytössä ja onnistuin sillä helposti ylläpitämään puhelimeni akkuvirran täytenä (mikä onkin mahdollisen hätätilanteen takia erinomaisen hyvä asia), vaikka suurimman osan reissusta oli pilvistä. Käytin puhelinta päivittäin tekstiviestien lähettämiseen, muutamana päivänä myös soittamiseen ja reissukuvien lähettämiseen whatsappilla. Elisan verkko on Vätsärin alueella yllättävän kattava. Jokaisessa leiripaikassa oli jossain kohdassa kenttää sen verran, että ainakin viestin sai lähtemään ja korkeammalla tunturin rinteessä pystyi soittamaankin. DNA toimi huomattavasti huonommin.
Teoriassa mukavuuslämpötila pitäisi olla muutaman asteen pakkasen puolella, mutta tämän heinäkuisen reissun kylmin yö (+7 astetta) ei vielä riittänyt tarkempaan määrittämiseen. Olin kylmimpänäkin yönä kuumissani peiton alla, enkä tarvinnut pipoa tai kaulaliinaa huputtoman peiton alla lämmikkeeksi. En vielä myöskään sulkenut kaulan kohdalla olevaa kiristysnyöriä. Tästä voi jo vetää johtopäätöksen, että mukavuuslämpötila on useita asteita alhaisempi.
Thermarestin ilmatäytteisen makuualustan (Postaus: Thermarest neoair all season regular) pinta on mukavan pehmeän tuntuinen paljaallakin iholla, mutta solumuovi on hiostava. Nukuin kokeeksi yhden yön pelkän solumuovin päällä ja nihkeältähän se tuntui. Solumuovi vaatisi lakanamaisen kankaan väliin ollakseen mukava. Ilmatäytteisen päällä vastaavaa ongelmaa ei ollut. Solumuovi oli kuitenkin leveämpänä hyvä pohja ilmatäytteisen alla suojaamassa puhkeamiselta. Toinen vaihtoehto olisi käyttää ilma-alustan alla esimerkiksi avaruuslakanaa, mutta tykkään enemmän tästä solumuovista, koska tällöin tarpin pohjan suurin ala on maata. Pidän siitä, että olen lähellä luontoa, enkä halua metsäreissuillani siihen väliin mitään ylimääräistä. Solumuovi myös parantaa makuualustayhdistelmän R-arvoa enemmän kuin avaruuslakana, vaikka se ei kesäkäytössä niin merkityksellinen seikka olekaan.
Peitolla on runsaasti hyviä puolia verrattuna makuupussiin enkä tällä reissulla keksinyt yhtään huonompaa puolta, vaikka yritinkin ajatella kriittisesti uusia varusteitani kohtaan koko viikon. Makuupussiakin voi käyttää peittona, mutta tällöin huppu tuntuu usein olevan tiellä ja vetoketjukin voi painattaa selän alla, jos nukkuu reunan päällä. Myöskään makuupussin muoto ei välttämättä täsmää peittokäytössä. Voihan jo olettaakin, että peittona käytettäväksi nimenomaan siihen tarkoitukseen suunniteltu peitto on parempi kuin erilaiseen käyttöön suunniteltu makuupussi.
Tekemäni retkipeiton saa pituutensa puolesta helposti vedettyä tarvittaessa vaikka pään yli. Käytännössä pidin sitä suurin piirtein korvan päällä, kun nukuin kyljelläni. Riittävä pituus on tärkeää, että ei mene vedosta niska jumiin yön aikana. Tarvittaessa lisätään kaulaliina ja pipo.
Peiton yksi mukavimmista puolista on se, että sen sisään on helppoa mennä ja tulla pois. Paljon helpompaa kuin makuupussin käyttö, eikä tunnelma ole niin "umpinainen", vaikka jalat ovatkin pussinpätkän sisällä. Myös pukeutuminen aamulla riittävän leveän täkin alla käy kätevästi tulematta kylmään ulkoilmaan. Yön aikana lämpötilan säätö on näppärää, kun reunan alta voi esimerkiksi ujuttaa toisen kätensä tai jalkansa ulos ja jatkaa unia tai pölläyttää viileää ilmaa sisälle ja laittaa peiton takaisin päälleen. Tällä peitolla on toki myös molemmat normaalit untuvatäytteisen edut verrattuna kuitupusseihin; pieni pakkauskoko ja keveys.
Jo viikon käyttökokemuksella voin todeta tämän retkipeiton olevan minulle huomattavasti parempi yöajan lämmike kuin makuupussi, ainakin kesäaikana. Seuraavaksi selvitän kuinka aikaisesta keväästä ja myöhäiseen syksyyn tämän alla tarkenee... Syksyn mittaan saan siitä lisää kokemuksia jaettavaksi.
Toinen uusi itse suunniteltu ja tehty varuste reissulla oli Paulitarpin oviaukkoon laitettava hyttysverkko (Postaus: Ötökkäverkko Paulitarppiin). Hyttysiä olikin parhaimmillaan niin runsaasti, että reissussa sain varsin hyvän koeponnistuksen tälle uudelle ajatukselle toteuttaa ötökkäsuoja. Ensimmäisenä päivänä päiväunilla tuli muutama itikka sisään, kun toinen nurkka oli jäänyt kunnolla kiinnittämättä maahan, mutta tuosta oppineena yhtenäkään yönä hyttysistä ei aiheutunut häiriötä. Läpinäkyvyys verkolla tuossa käytössä on niin hyvä, että tarpin paras puoli nähdä maisema tuulen- ja sateensuojastakin ei verkon vuoksi liiaksi rajoittunut. Mahtavaa oli leiriytyä tuollaisessa majoitteessa Vätsärin kauniiden järvien rantaviivalla!
Pieniä viilauksia voisi tehdä parantelemalla kiinnittämistä maahan kulmakohdissa ja alareunaan voisi ommella 10-15 senttiä lisää löysää kangasta, jotta reuna painuu maata vasten riittävän tiiviisti helpommin. Muutamana yönä laitoin painoa verkon reunan päälle (esim. sandaalit), että verkko painui maata vasten joka kohdasta. Se erinomainen etu tällä ötökkäsuojalla on, että tarpin koko sisätila jää hyttysettömäksi ja vieläpä todella kevyellä, yksinkertaisella ja mitättömän pienen tilan rinkasta vaativalla ratkaisulla! Yleensä paras ratkaisu onkin todella yksinkertainen. Joskus jopa niin yksinkertainen, ettei se tule ensimmäisenä mieleen.
Tarpin reunoja en yleensä jaksanut painattaa kivillä maata vasten, mutta eipä sieltä pienistä raoista tuntunut hyttyset löytävän majoitteen sisälle. En missään tapauksessa voi väittää, etteikö Vätsäristä noita kiviä olisi löytynyt... Cuben-tarppi pelittää moitteettomasti ja on keveyteensä (222 g) ja yksinkertaisuuteensa nähden hämmentävän vakaa ja tyyni kovassakin tuulessa. Vettäkin tuli rankasti muutaman kerran, mutta hyvin se pysyi ulkopuolella. Tosin niin se pysyi ulkona kymmenisen vuotta vanhasta laavukankaisesta Vihen kangaslaavustanikin, joka meillä oli toisena majoitteena sisällään myös Vihen valmistama rankinen.
 |
| Aurinkopaneeli töissään Taimenjärven rannalla. |
Asiaa varusteista
Quilt eli retkipeitto
Täysin uusi aluevaltaus retkeilyvarusteiden osalla oli juuri ennen reissua ompelemani untuvatäytteinen quilt eli retkipeitto (Quilt-projekti). Testasin peittoa nukkumalla jokaisen yön pelkät alushousut päällä. Tällä tavalla aion testiä jatkaakin, kunnes kylmäntunne pakottaa lisäämään vaatteita, vaikka aiemmin makuupussia käyttäessä nukuin tuossa varustuksessa vain hyvin harvoin. Tarkoitus on nyt selvittää viltin mukavuuslämpötila, jotta tiedän mihin olosuhteisiin uskallan lähteä pelkällä peitolla ja sen mukaan voin myös päivittää quilt-projektin postauksesta löytyvän untuvalaskurin kaavan tarkemmaksi.
Teoriassa mukavuuslämpötila pitäisi olla muutaman asteen pakkasen puolella, mutta tämän heinäkuisen reissun kylmin yö (+7 astetta) ei vielä riittänyt tarkempaan määrittämiseen. Olin kylmimpänäkin yönä kuumissani peiton alla, enkä tarvinnut pipoa tai kaulaliinaa huputtoman peiton alla lämmikkeeksi. En vielä myöskään sulkenut kaulan kohdalla olevaa kiristysnyöriä. Tästä voi jo vetää johtopäätöksen, että mukavuuslämpötila on useita asteita alhaisempi.
 |
| Hyvä peitto! Eikä yöpaikan maisemissakaan valittamista... Iso-Rovijärvellä toisena iltana. Digitaalimittarilla mittasin jokaisen yön kylmimmän lämpötilan tarpin sisältä ja ulkoa. Sisällä oli yleensä pari asteen kymmenystä lämpimämpää. |
Thermarestin ilmatäytteisen makuualustan (Postaus: Thermarest neoair all season regular) pinta on mukavan pehmeän tuntuinen paljaallakin iholla, mutta solumuovi on hiostava. Nukuin kokeeksi yhden yön pelkän solumuovin päällä ja nihkeältähän se tuntui. Solumuovi vaatisi lakanamaisen kankaan väliin ollakseen mukava. Ilmatäytteisen päällä vastaavaa ongelmaa ei ollut. Solumuovi oli kuitenkin leveämpänä hyvä pohja ilmatäytteisen alla suojaamassa puhkeamiselta. Toinen vaihtoehto olisi käyttää ilma-alustan alla esimerkiksi avaruuslakanaa, mutta tykkään enemmän tästä solumuovista, koska tällöin tarpin pohjan suurin ala on maata. Pidän siitä, että olen lähellä luontoa, enkä halua metsäreissuillani siihen väliin mitään ylimääräistä. Solumuovi myös parantaa makuualustayhdistelmän R-arvoa enemmän kuin avaruuslakana, vaikka se ei kesäkäytössä niin merkityksellinen seikka olekaan.
Peitolla on runsaasti hyviä puolia verrattuna makuupussiin enkä tällä reissulla keksinyt yhtään huonompaa puolta, vaikka yritinkin ajatella kriittisesti uusia varusteitani kohtaan koko viikon. Makuupussiakin voi käyttää peittona, mutta tällöin huppu tuntuu usein olevan tiellä ja vetoketjukin voi painattaa selän alla, jos nukkuu reunan päällä. Myöskään makuupussin muoto ei välttämättä täsmää peittokäytössä. Voihan jo olettaakin, että peittona käytettäväksi nimenomaan siihen tarkoitukseen suunniteltu peitto on parempi kuin erilaiseen käyttöön suunniteltu makuupussi.
Tekemäni retkipeiton saa pituutensa puolesta helposti vedettyä tarvittaessa vaikka pään yli. Käytännössä pidin sitä suurin piirtein korvan päällä, kun nukuin kyljelläni. Riittävä pituus on tärkeää, että ei mene vedosta niska jumiin yön aikana. Tarvittaessa lisätään kaulaliina ja pipo.
Peiton yksi mukavimmista puolista on se, että sen sisään on helppoa mennä ja tulla pois. Paljon helpompaa kuin makuupussin käyttö, eikä tunnelma ole niin "umpinainen", vaikka jalat ovatkin pussinpätkän sisällä. Myös pukeutuminen aamulla riittävän leveän täkin alla käy kätevästi tulematta kylmään ulkoilmaan. Yön aikana lämpötilan säätö on näppärää, kun reunan alta voi esimerkiksi ujuttaa toisen kätensä tai jalkansa ulos ja jatkaa unia tai pölläyttää viileää ilmaa sisälle ja laittaa peiton takaisin päälleen. Tällä peitolla on toki myös molemmat normaalit untuvatäytteisen edut verrattuna kuitupusseihin; pieni pakkauskoko ja keveys.
 |
| Peitto kuivuu nopeasti ylösalaisin auringossa, kun sisäpinta on musta. |
Jo viikon käyttökokemuksella voin todeta tämän retkipeiton olevan minulle huomattavasti parempi yöajan lämmike kuin makuupussi, ainakin kesäaikana. Seuraavaksi selvitän kuinka aikaisesta keväästä ja myöhäiseen syksyyn tämän alla tarkenee... Syksyn mittaan saan siitä lisää kokemuksia jaettavaksi.
Paulitarpin ötökkäverkko
 |
| Hyttysverkolla suojattu Paulitarppi Kärsilän Tuulijärven pitkässä niemessä. |
Toinen uusi itse suunniteltu ja tehty varuste reissulla oli Paulitarpin oviaukkoon laitettava hyttysverkko (Postaus: Ötökkäverkko Paulitarppiin). Hyttysiä olikin parhaimmillaan niin runsaasti, että reissussa sain varsin hyvän koeponnistuksen tälle uudelle ajatukselle toteuttaa ötökkäsuoja. Ensimmäisenä päivänä päiväunilla tuli muutama itikka sisään, kun toinen nurkka oli jäänyt kunnolla kiinnittämättä maahan, mutta tuosta oppineena yhtenäkään yönä hyttysistä ei aiheutunut häiriötä. Läpinäkyvyys verkolla tuossa käytössä on niin hyvä, että tarpin paras puoli nähdä maisema tuulen- ja sateensuojastakin ei verkon vuoksi liiaksi rajoittunut. Mahtavaa oli leiriytyä tuollaisessa majoitteessa Vätsärin kauniiden järvien rantaviivalla!
Pieniä viilauksia voisi tehdä parantelemalla kiinnittämistä maahan kulmakohdissa ja alareunaan voisi ommella 10-15 senttiä lisää löysää kangasta, jotta reuna painuu maata vasten riittävän tiiviisti helpommin. Muutamana yönä laitoin painoa verkon reunan päälle (esim. sandaalit), että verkko painui maata vasten joka kohdasta. Se erinomainen etu tällä ötökkäsuojalla on, että tarpin koko sisätila jää hyttysettömäksi ja vieläpä todella kevyellä, yksinkertaisella ja mitättömän pienen tilan rinkasta vaativalla ratkaisulla! Yleensä paras ratkaisu onkin todella yksinkertainen. Joskus jopa niin yksinkertainen, ettei se tule ensimmäisenä mieleen.
 |
| Ötökkäverkko, patjat ja peitto paikallaan Iso-Rovijärven rannalla. |
Tarpin reunoja en yleensä jaksanut painattaa kivillä maata vasten, mutta eipä sieltä pienistä raoista tuntunut hyttyset löytävän majoitteen sisälle. En missään tapauksessa voi väittää, etteikö Vätsäristä noita kiviä olisi löytynyt... Cuben-tarppi pelittää moitteettomasti ja on keveyteensä (222 g) ja yksinkertaisuuteensa nähden hämmentävän vakaa ja tyyni kovassakin tuulessa. Vettäkin tuli rankasti muutaman kerran, mutta hyvin se pysyi ulkopuolella. Tosin niin se pysyi ulkona kymmenisen vuotta vanhasta laavukankaisesta Vihen kangaslaavustanikin, joka meillä oli toisena majoitteena sisällään myös Vihen valmistama rankinen.
 |
| Verkko limittyy tarpin reunan päälle ulkopuolella viitisentoista senttiä. Tästä kuvasta hahmottuu myös cubenin läpinäkyvyys. Iso-Rovijärvi. |
 |
| Näkymä tarpista Pahtareikäjärvelle reissun viimeisenä iltana. |
Säänkestävä kartta
 |
| Cuben päästää valon erinomaisesti lävitseen. Kuva Kärsilän Tuulijärveltä kolmelta yöllä. Aurinko jo korkealla. Kangas vielä märkänä alkuyön kovista sateista. |
Yllä olevassa kuvassa näkyy kankaalle tulostamani vaellusalueen kartta (Postaus: Pesunkestävä kartta, 2. painos). Linkistä löytyy parempiakin kuvia kartan tarkkuudesta. Tuolla hoidin suunnistajan virkaa seitsemän päivää poluttomassa maastossa ongelmitta. Mittakaava (noin 1:50000) oli siis ok. Muutenkin tykkäsin kangaskartasta niin paljon, että teen sellaisia jatkossakin pitempiin reissuihin. Etuja paperisiin tai laminoituihin oli sen helppo taiteltavuus ilman pelkoa saumakohtien ratkeamisesta tai kastumisesta. Eri karttalehtien väli oli myös riittävä (noin 1-2 cm), että reunat eivät lähteneet irtoamaan kankaasta taitosten kohdalta. Tuon saattoi sulloa taskuunsa ihan miten vain, käyttää jalkojen kuivatusrättinä kahlauksien jälkeen tai vaikka lakanana "tyynyn" päällä. Huoleton kartta.
Anorakki
Vielä voisin kirjoittaa muutaman sanan talvella ompelemastani anorakista (Anorakkiprojekti). Tuo takki onkin ollut minulla ainoana takkina käytössä nyt puoli vuotta.
Tälle vaellukselle en ottanut varsinaisia sadevarusteita mukaan ollenkaan. Syitä ratkaisuuni olivat muun muassa vaelluksen väljä aikataulu, valmius ottaa nopeasti kuivuvat ja hyvin hengittävät tuulenpitävät kamppeet ja se, että koskaan ei ole ennenkään vaelluksillani (tai muulloinkaan) satanut viikkoa putkeen. Kuluvaa kesää on luonnehdittu ja naristu sateiseksi, mutta käytännössä sateet ovat oikeasti jääneet vain ennustekarttojen animaatioihin tai ne ovat olleet kuuroluonteisia, kuten kesällä yleensäkin. Kesä tuppaa kuivaamaan sen minkä kastelee. Väljä aikataulu ja kiireetön meininki olisi mahdollistanut leiriytymisen sateen ajaksi nopeasti pystytettävän tarpin alle. Pieni kastuminenkaan ei ole vaarallista, varsinkin, kun vedenpitävien vaatteiden alla tuntuu olevan yhtä märkä hien vuoksi kuin olisi sateen vaikutuksesta vedenpitämättömillä kamppeilla.
Sadetta tulikin melkein joka päivä, mutta ilta- ja yöpainotteisesti. Kerran pystytin tarpin keskellä päivää sateensuojaksi, mutta sade ei yltynyt tihkusta kummemmaksi ja työ jäi turhaksi. Toiseksi viimeisenä iltana en ajoittain kovistakin kuuroista huolimatta malttanut lopettaa kalastamista Kärsilän Tuulijärvellä ja olin välinpitämätön kastumisen suhteen. Hämmästyin kuinka nopeasti tuo anorakin kangas kuivui nuotion loisteessa tikkuharria paistellessa ja maistellessa. Seuraava aamu olikin aurinkoinen ja auringonsäteet kuivattivat loputkin kosteudet nutustani. Olisi se päälläkin kuivunut.
Tuulenpitävyys on mielenkiintoinen asia. Esimerkki: nyt kolmantena vaelluspäivänä kiipesimme Rovipään huipulle ja lämpötila oli noin 15 astetta plussan puolella. Tarkenin täsmälleen samassa varustuksessa huipulla kuin talvivaelluksella Muotkalla maaliskuussakin (Postaus: Muotkalla maaliskuussa 2015). Päälläni oli anorakki ja sen alla intistä tuttu poolopaita. Lämpötilaeroa talviseen huiputukseen oli noin 25-30 astetta, mutta tuo lämpötilaero ei näytä olevan kovinkaan merkittävä operatiivisessa lämpötilassa, kun tuulen vaikutus otetaan pois. Tuuli oli talvireissun Avzegasoaivin (karttalinkki) huiputuksessa vielä huomattavasti voimakkaampi kuin nyt Rovipäällä. Toisaalta syke oli ahkion Avzegasoaivin huipulle vedettyäni huomattavasti korkeammalla kuin nyt rinkan kanssa Rovipäälle kavuttuani eli eroa oli myös omassa lämmöntuotannossa. Tällä reissulla matkavauhtimme olikin niin hidas (noin 2-2,5 km/h tauot mukaanlukien), että olin mainittavasti hengästynyt alle viisi kertaa viikon aikana. Peruskunto on hyvällä tasolla ja aion sen sellaisena pitääkin niin pitkään kuin mahdollista.
Takin kengurupussissa pidin nyt yleensä karttaa ja kompassia. Joskus illan kalareissulle laitoin sinne evästäkin, kun olin pitemmän aikaa pois leiristä. Tosi kätevä tuollainen isompikin tasku. Sen ja reisitaskujen kanssa pärjää päiväretkenkin ilman reppua.
Pääosan reissusta kuljin anorakki päällä, vaikka tyynissä ja metsäisissä olosuhteissa lämpötilan puolesta olisi pärjännyt ilmankin. Hyttysiä oli niin runsaasti, että siitä syystä pidin hupullista ja hyttysenpitävää kangasta olevaa vaatetta. Hengittävyytensä ansiosta hiostunutkin selkäpuoli kuivahti tauon aikana.
Jos haluat kuulla lisää näistä tai jostain muista mukana olleesta varusteesta, niin älä ihmeessä epäröi kysyä! Kommenttikenttä on vapaa ja vastaan kaikkiin viesteihin. Innostun aina selittämään itse tehdyistä kamoista, mutta toki voin muistakin jaaritella...
Tälle vaellukselle en ottanut varsinaisia sadevarusteita mukaan ollenkaan. Syitä ratkaisuuni olivat muun muassa vaelluksen väljä aikataulu, valmius ottaa nopeasti kuivuvat ja hyvin hengittävät tuulenpitävät kamppeet ja se, että koskaan ei ole ennenkään vaelluksillani (tai muulloinkaan) satanut viikkoa putkeen. Kuluvaa kesää on luonnehdittu ja naristu sateiseksi, mutta käytännössä sateet ovat oikeasti jääneet vain ennustekarttojen animaatioihin tai ne ovat olleet kuuroluonteisia, kuten kesällä yleensäkin. Kesä tuppaa kuivaamaan sen minkä kastelee. Väljä aikataulu ja kiireetön meininki olisi mahdollistanut leiriytymisen sateen ajaksi nopeasti pystytettävän tarpin alle. Pieni kastuminenkaan ei ole vaarallista, varsinkin, kun vedenpitävien vaatteiden alla tuntuu olevan yhtä märkä hien vuoksi kuin olisi sateen vaikutuksesta vedenpitämättömillä kamppeilla.
Sadetta tulikin melkein joka päivä, mutta ilta- ja yöpainotteisesti. Kerran pystytin tarpin keskellä päivää sateensuojaksi, mutta sade ei yltynyt tihkusta kummemmaksi ja työ jäi turhaksi. Toiseksi viimeisenä iltana en ajoittain kovistakin kuuroista huolimatta malttanut lopettaa kalastamista Kärsilän Tuulijärvellä ja olin välinpitämätön kastumisen suhteen. Hämmästyin kuinka nopeasti tuo anorakin kangas kuivui nuotion loisteessa tikkuharria paistellessa ja maistellessa. Seuraava aamu olikin aurinkoinen ja auringonsäteet kuivattivat loputkin kosteudet nutustani. Olisi se päälläkin kuivunut.
Tuulenpitävyys on mielenkiintoinen asia. Esimerkki: nyt kolmantena vaelluspäivänä kiipesimme Rovipään huipulle ja lämpötila oli noin 15 astetta plussan puolella. Tarkenin täsmälleen samassa varustuksessa huipulla kuin talvivaelluksella Muotkalla maaliskuussakin (Postaus: Muotkalla maaliskuussa 2015). Päälläni oli anorakki ja sen alla intistä tuttu poolopaita. Lämpötilaeroa talviseen huiputukseen oli noin 25-30 astetta, mutta tuo lämpötilaero ei näytä olevan kovinkaan merkittävä operatiivisessa lämpötilassa, kun tuulen vaikutus otetaan pois. Tuuli oli talvireissun Avzegasoaivin (karttalinkki) huiputuksessa vielä huomattavasti voimakkaampi kuin nyt Rovipäällä. Toisaalta syke oli ahkion Avzegasoaivin huipulle vedettyäni huomattavasti korkeammalla kuin nyt rinkan kanssa Rovipäälle kavuttuani eli eroa oli myös omassa lämmöntuotannossa. Tällä reissulla matkavauhtimme olikin niin hidas (noin 2-2,5 km/h tauot mukaanlukien), että olin mainittavasti hengästynyt alle viisi kertaa viikon aikana. Peruskunto on hyvällä tasolla ja aion sen sellaisena pitääkin niin pitkään kuin mahdollista.
Takin kengurupussissa pidin nyt yleensä karttaa ja kompassia. Joskus illan kalareissulle laitoin sinne evästäkin, kun olin pitemmän aikaa pois leiristä. Tosi kätevä tuollainen isompikin tasku. Sen ja reisitaskujen kanssa pärjää päiväretkenkin ilman reppua.
 |
| Anorakki päällä Sollomusjärven kämpän seinustalla. |
Pääosan reissusta kuljin anorakki päällä, vaikka tyynissä ja metsäisissä olosuhteissa lämpötilan puolesta olisi pärjännyt ilmankin. Hyttysiä oli niin runsaasti, että siitä syystä pidin hupullista ja hyttysenpitävää kangasta olevaa vaatetta. Hengittävyytensä ansiosta hiostunutkin selkäpuoli kuivahti tauon aikana.
Jos haluat kuulla lisää näistä tai jostain muista mukana olleesta varusteesta, niin älä ihmeessä epäröi kysyä! Kommenttikenttä on vapaa ja vastaan kaikkiin viesteihin. Innostun aina selittämään itse tehdyistä kamoista, mutta toki voin muistakin jaaritella...
Varustevauriot vaelluksella
Sandaalit
Reissulla tapahtui muutama pieni varusterikko. Kävelin kaksi viimeistä päivää kokeeksi sandaaleilla kivikkoisessa Vätsärin erämaassa ja se ainoa rikko, joka aiheutti toimenpiteitä reissun aikana oli sandaalin takaremmin kiinnityksen irtoaminen toiseksi viimeisenä päivänä. Karhulangalla ja neulalla sain tuon kuitenkin helposti parsittu. Ompeluvehkeet onkin syytä pitää aina reissussa mukana.
Sandaalin ompelu on materiaalien paksuuden vuoksi melko hankalaa. Neulan painaminen läpi onnistuu helpoiten jollain kovalla ja tasaisella esineellä. Minä käytin puukon terän syrjää. Myös suutarilta tuttu koukun muotoinen neula olisi varmasti hyvä.
 |
| Takaremmi irti. |
 |
| Irronnut takaremmi ja kiinnitysvälineet. Karhulankaa ja kolme erilaista neulaa. |
 |
| Parsittu sandaali. Taas mennään. |
Paulitarppi (Cuben)
Cubenista teipattuun Paulitarppiin täytyy miettiä myös vahvistuksia pariin kohtaan. Nimittäin kuivatusnarujen roikotuslenkit vaikuttavat olevan huterat, kun ovat vain lyhyellä teipinpätkällä kankaan sisäpintaan kiinnitetty. Teippi on todella vahvaa ja pitävää, mutta saattaa olla, että ne kuitenkin irtoaa, jos on enemmän kuivatettavaa.
 |
| Märkiä kamppeita kuivatusnarulla. |
Toinen heikko kohta tuli vastaan, kun Kärsilän Tuulijärven kovassa tuulessa teipattu huipun ulkokiinnike irtosi toisesta päästään pystytettyäni tarpin ilman keskitolppaa narulla puiden väliin. Olin jo aiemminkin epäillyt, että näinköhän se kestää kovaa tuulta ja niinhän se antoikin periksi. Täytynee teippaamisen lisäksi vahvistaa kiinnitys ompelemalla läpi tai teippaamalla enemmän. Tuo vaurio ei kuitenkaan reissussa haitannut, kun laitoin keskitolpan paikalleen kahtena viimeisenä yönä. Se onkin kovaan tuuleen muutenkin tukevin ratkaisu.
Tarpin erilaisten pystytysvaihtoehtojen suoma etu näkyi myös tässä pienessä varusterikossa. Ei tarvittu korjaustoimenpiteitä, kun vaihtoehtoinen tapa oli heti käytettävissä.
 |
| Iso-Rovijärvellä leiriä purkaessa huipun ulkokiinnike oli vielä ehjä. |
Nuo kaksi mainittua heikkoa kohtaa koskevat vain Cuben -kankaasta tehtyä Paulitarppia, jollainen on tällä hetkellä käytössä tällä pallolla ainoastaan minulla. Laavukankaisessa (joita onkin maailmalla jo runsaammin) nuo kohdat ovat olleet helpompia ratkaista riittävän vahvasti.
Hyviä varusteita olet itsellesi tehnyt! Kokemuksesi tarpista ja retkipeitosta osoittavat, että asioita ei aina kannata ajatella sillä totutulla tavalla - toisinajattelijoita tarvitaan :) Mitä tulee tarkenemiseen yöllä, olen ollut itse huomaavinani, että kaikkein tärkeintä on alapuolelta tulevan kylmän pysäyttäminen - siis makuualustan pitää olla hyvä. (Tai jos tarkkoja ollaan, niin eihän sieltä "tule kylmää", vaan nukkujasta johtuva lämpö siirtyy sinne ja menee hukkaan.) Solumuovialustojen hiostavuuden olen itsekin pannut merkille, ja siksi käytän nykyään vain ilmatäytteisiä alustoja. Niiden alle saatan laittaa ohuen, 6-millisen solumuovin vielä suojaksi ja myös sitä varten, että saan kastepisteen pois varsinaisen alustan alapinnalta, jolloin sitä ei tarvitse aamulla yrittää kuivata (jos on kylmästä vuodenajasta kyse siis).
VastaaPoistaVaatteiden vedenpitävyydestä minulla on myös samankaltaisia ajatuksia. Minä hikoilen aika herkästi, joten jos vaate ei hengitä kunnolla, kastuu se äkkiä sisäpuolelta. Ohuen takin tai housujen kastuminen sateesta ei paljon haittaa, jos ne ovat nopeasti kuivuvaa materiaalia - ja jos rinkassa on kuivaa vaatetta laitettavaksi leirissä päälle. Kulkiessa ja lyhyiden taukojen aikana tarkenee kyllä märissäkin vaatteissa.
Kiitos!
PoistaLeiriytymisen mukavuus lienee onnistuneen retken kannalta tärkein yksittäinen seikka ja sitä kautta se, että saa nukuttua riittävästi. Kylmän ja/tai märän takia huonosti nukutut yöt saattaisivat johtaa päiväsaikaankin huonoihin ratkaisuihin, yleiseen mielialan alenemiseen, retken lyhentymiseen, loukkaantumiseen hankalissa maastoissa rinkka selässä kulkiessa ja/tai suunnistusvirheisiin retken aikana. :-)
Pohjustin tuolla sitä, että nyt olen sinänsä mielenkiintoisessa vaiheessa varusteiden osalta, että pääosa leirielämän mukavuuteen vaikuttavista tekijöistä ovat todellakin itse suunniteltuja ja tehtyjä, sitä makuualustaa lukuunottamatta. Olet täysin oikeassa, että maahan karkaa johtumalla huomattavasti lämpöä, jos alusta on eristävyydeltään huono. Konvektiossa lämpö nousee ylöspäin, mutta konduktiossa suunnalla ei ole sen kummemmin muuten väliä, vaan lämpö siirtyy lämpimästä kylmän suuntaan. Useimmiten, ainakin näillä leveysasteilla, retkeilijästä maaperään.
On hienoa huomata, että näillä vehkeilläni pystyisin tekemään pitkiäkin reissuja ilman häivääkään ongelmista, vaikka varusteeni ovat tietyllä tapaa aika erilaiset kuin tyypillisellä telttailijalla. Viikon vaellus ei ole vielä erityisen pitkä, mutta riittävä kertomaan varusteiden toimivuudesta, koska ongelmat tuppaavat kertaantumaan reissun edetessä.
Toisinajattelua tarvitaan, kun yrittää suunnitella omaan käyttöönsä sopivia varusteita. Se, mikä sopii omiin mieltymyksiin, ei välttämättä ole se mitä kaikki muut käyttävät tai mitä itse on aiemmin käyttänyt, kun ei ole tiennyt paremmasta. Moni sanoisi kapeakatseisesti, jos pitäisi nimetä kaksi vaelluksen olennaista varustetta, että tottakai siellä tarvitaan ainakin teltta ja makuupussi. Onhan se aika hauskaa, että minulla ei ollut niistä kumpaakaan :-D Toisaalta minulla oli mukana molemmat, mutta niistä vain ne olennaisimmat ominaisuudet yksinkertaistetusti toteutettuna.
Mutta niinkuin sanoin postauksessakin, että kehitettäviä kohtia vielä on. Saa nähdä mihin suuntaan tässä ajan myötä mennään :-) Tietynlainen ohjuri on sekin, että itse tekemisestä innostuneena haluan jatkossakin tehdä mahdollisimman suuren osan itse. Se saattaa ohjata johonkin kompromissiin, jos ihan kaikkea ei pysty kotikonstein toteuttamaan.
Sellainen tarve tässä ainakin on, että tekisin reisitaskuhousut vastaavasta kankaasta kuin anorakkikin on. Ehkä jo ennen seuraavaa Lapinreissua. Rinkankin haluaisin kokeilla tehdä itse, mutta se on pitempi suunnitteluprosessi, koska tuohon pitäisi yhdistää myös metsästysharrastuksen ja aseenkantamisen huomioiminen...
Saapa nähdä miten minulle käy, kun saan oman tarppiyöpymiskokeiluni tehdyksi. On ollut mielessä, että jos kokeilu sujuu hyvin, voisi vaikka ommella itse sen kokoisen tarpin kuin hyvältä tuntuu. Tosin tänään osui silmään mainos tarpista, joka on kyllä niin halpa, ettei itse tekemällä juurikaan säästä: http://www.vaeltajankauppa.fi/epages/vaeltajankauppa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2015021603/Products/49258. Tuollaisen voisi hankkia myös talvisia avomaastoreissuja varten taukosuojaksi - jos kovasti tuulee ja tuiskuttaa, kohentaa suojaan pääsy olemisen laatua melkoisesti :)
VastaaPoistaSuoran tarpin ompelu on oikein hyvä projekti aloitella retkeilyvarustejuttuja. Halutessa pientä haastetta voi lisätä leikkaamalla reunat ketjukäyrälle, joka helpottaa kankaan kiristämistä pystytysvaiheessa.
PoistaPienestäkin tarpista on tuossa tauon tuulisuojakäytössä huomattavan paljon iloa
Sattuipa sopivasti: täällä Oulussa tuli tarjolle retkeilyvarusteidentekokurssi, 14 iltaa syksyn aikana kokeneen opettajan ohjauksessa. Ilmoittauduin jo mukaan ja teen sen tarpin siellä ensin ja sen perään sitten jotain vaativampaa.
PoistaNo jopas. Vai sellaisiakin kursseja on olemassa! Kuulostaapa kivalta! Kansalaisopiston juttujako vai liittyykö esim shelbyn toimintaan?
PoistaIhan Shelbyn juttu tämä on. Siitä on mainos niiden kotisivulla.
PoistaOkei. Hieno juttu, että tuollainen järjestetään.
PoistaKröhöm... Köhköh... Saanko osallistua keskusteluun? :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen oli tuo teidän kommentointi makuualustan hiostavuudesta.
Aiemmin kuljin pelkkien solumuovien kera, en huomannut niiden hiostavuutta. Parina viime vuonna on ollut ohut solumuovi + n. 2,5cm "itsestään täyttyvä" ja nyt tänä vuonna todella ohut alapinnaltaan aluminisoitu solumuovi + 5cm "itsestään täyttyvä".
Kaikkein vähiten hiostavalta on tuntunut solumuovit, ehkä lämpöä on sitten karannut sen verran, ettei tuollaista ongelmaa ole tullut? Viime vuosi on vaikea arvioida, koska ajankohta oli todella helteinen, makuupussia sai potkia pois ihan urakalla :) Tänä vuonna, tuolla kaikkein paksuimmalla alustalla heräsin useamman kerran nihkeään oloon, en kuitenkaan tuntenut, että minun olisi tullut kuuma, vaan hikoilin joistain muista syistä. Arvuuttelen edelleen sen syytä. Johtuiko se alustasta, joka on todella paljon eristävämpi kuin aiemmin, vaiko jostain muusta syystä. Lämpötilat ei kovin korkeita tainnut kuitenkaan olla.
On tietenkin eri asia kun puhutaan hiostavasta niin, että on iho kosketuksessa alustaan, silloinhan kyseessä on se tuntuma mikä iholle suoraan tulee, kuin sitten tuo minkälaista vertailua minä tein, että onko jo niin paksu ja johtamaton alusta, että tuntuu hengittämättömältä sen takia :)
Solumuovi on helppo arvella aika inhaksi pelkällä iholla, ilmatäytteiset taas yleensä on kangaspintaisia, niin eivät ole aivan niin jälyjä :)
Minulla tosiaan makuupussi käytössä, ei peittoa, niin vertailu on hiukan erilaista.
akpojan peitto on varsin muhkean näköinen, ja painokin sen osaltaan kertoo :) Luulen, että tuolla ilmapatjallasi ja peitollasi pärjäät melkoisen pitkälle... :)
Kiitos kommentista! Täällä kommentointi on suotavaa ja jopa toivottava asia. Sillä tavalla saadaan keskustelua, kun on useiden eri ihmisten näkemyksiä jaossa.
PoistaOlen vielä kokematon ilma-alustojen käyttäjä. 7 yötä olen sellaisella tainnut nukkua. Aina muulloin alla ollut solumuovi. Peiton käyttö muuttaa asiaa aika paljonkin, kun selän ja makuualustan välissä ei ole mitään kangasta, jos ei pidä vaatteita nukkuessa päällä. Siihen liittyi tämä kokeilu nukkua sekä solumuovilla että ilma-alustalla. Periaatteessa peiton käyttäminen rajaa solumuovin pois, jos väliin ei laita mitään iholla mukavan tuntuista kangasta (esim. Vaatetta tai lakanamaista siihen tarkoitukseen tehtyä varustetta), koska tuntuma ainakin testiyön olosuhteissa oli sanalla sanoen, nihkeä. Olisiko se peiton käytölle negatiivinen asia? Ainakin se on otettava huomioon.. Ja suhteellisen helposti ratkaistavissa oleva ongelma.
Untuvapeitto on todellakin muhkea. Tuossa juuri joku kerta hämmästelinkin, kun yksittäinen untuva on helppo painaa "palloksi" siten, että se ei siitä palaudu, mutta silti untuvapeiton tai muun varusteen voi sulloa pieneen pakkauspussiin lukemattomia kertoja ja muutamassa minuutissa se muhkeus palaa :-) Niin viisas kuin ihminen luulee olevansakin, niin lähellekään yhtä hyvää eristemateriaalia se ei ole onnistunut kehittämään retkivarustekäyttöön. Vielä, kun se ihminen muistaisi tuon raaka-aineen ottaa oikeilla menetelmillä... Vätsärissä hypistelin myös tupasvillaa, jonka tuntuma on myös aika untuvamainen. Pohdin senkin käyttöä eristeenä. Ilmeisesti sitä on joskus käytettykin :-)