Pirkan Pyöräilyn Klassikko (134 km) 7.6.2015

Heräsin 7.15 ja kävin napsauttamassa kahvipannun päälle. Onneksi tällä kertaa sai herätä ihmisten aikaan, toisin kuin Pirkan Hiihdossa (tarina tästä), jolloin piti herätä jo ennen kukonlaulua. Aamukahvia juodessa katselin keittiön ikkunasta ulos ja keli oli mitä aurinkoisin, mutta navakka tuuli taittoi puut kaarelle. Pihamaan omenapuun kukkien terälehdetkin saivat siinä puhalluksessa kyytiä. Varmistin vielä, että kaikki varusteet oli Bundeswehrin tetsarin takalaukussa, joka minulla pyöräretkillä hoitaa etulaukun virkaa. Kahdeksan maissa lähdin pyöräilemään kohti Pirkan pyöräilyn lähtöpaikkaa eli kuuluisaa Hakametsän jäähallia. Asun sen verran lähellä, että siirtymänkin saattoi polkaista paikalle.

Jäähallin pihalla riitti vilskettä. Pyöräilijöitä lähetettiin matkaan yleensä minuutin välein, mutta välillä oli pitempi tauko. Kuuluttaja varoitteli useaan otteeseen, että menkää turvallisuus edellä ja varokaa autoja, koska tänään autoilijat erityisesti vihaavat pyöräilijöitä, kun tukimme koko tien. Odottelin kavereita paikalle ja seurailin lähtölaskentaa. Ensimmäinen rengas meni jollain rikki jo ennen starttia ja piti kovan pamauksen. Mukavampi toki siinä kuin vasta jossain reitin varrella.

Pyöräilijöitä odottelemassa omaa lähtöään.

Noin 30 kypäräinen joukko laskettu juuri matkaan.

Pääsimme matkaan noin kello 9:15, kun koko porukkamme oli koolla. Reitti kurvasi Hervannan valtaväylälle, joka pian muuttuu Kekkosentieksi. Onneksi autoilijat käyttivät pääosin vasemmanpuoleisinta kaistaa vilkasliikenteisellä reitillä. Ylöjärven suunnalla reitti kurvasi Lamminpäähän ja sieltä pikkutietä kohti Kurua. Liikenteenohjaus oli toteutettu loistavasti ja jokaisessa risteyksessä ja liikenneympyrässä oli huomioväreihin sonnustautunut henkilö pysäyttämässä autoilijat, jotta "merkittävä liikennehaitta" sai polkea vapaasti. Iso kiitos järjestäjille tuosta! Mukava pyöräillä, kun siellä on joku pitämässä pyöräilijöiden puolia. Autoilijat voivat olla tästä tosin eri mieltä...

Ensimmäinen taukopaikka oli Mutalassa kolmisenkymmentä kilometriä Hakametsästä. Virtaa piisasi ja painelimme reilulla vauhdilla sinne hörppimään mehua ja syömään rusinoita. Aikaa lähdöstä oli kulunut tässä kohdassa vasta noin tunti ja kymmenen minuuttia. Tuuli oli enimmäkseen sivusta, mutta kuitenkin hieman vastainen. Matka Mutalaan oli maisemiltaan mainio. Maalaismaisemaa ja ajoittain Näsijärvikin vilahteli puiden lomasta.

Vauhdissa otettu kuva Lamminpäässä

Mutalan huoltopiste ja pitkä jono mehupisteelle.

Melko pian Mutalan jälkeen reitti kurvaa isommalle Kuruun päin menevälle tielle ja maisemat hieman latistuivat. Matkaa seuraavalle Kurun huoltopisteelle oli 28 kilometriä ja saavuimme sinne juuri ennen puolta päivää, kun matkaa oli taitettu noin 2 ja puoli tuntia. Kurussa oli onneksi kahviakin tarjolla. Myös proteiinipatukoita oli ravinnoksi ja ihmettelin, kun ne eivät olleetkaan hirveää myrkkyä. En ollut aiemmin sellaisia maistanut ja yllätyin, kun ne olivatkin aivan syötävää tavaraa. Lyhyt tauko ja ei muuta kuin Muroletta ja reissun puoliväliä kohti...

Kurusta oikeastaan Terälahteen asti oli mäkisempää. Tuo vajaan 40 kilometrin osuus oli minulle rankin, varsinkin Muroleen kohdilla. Alaselkäkin meinasi jumittua ja nousin usein pystympään ajoasentoon käyräsarviseni selässä. Ylämäissä olin aika hapoilla ja olisin useasti kaivannut pykälää pienempää vaihdetta, mutta sellaista ei nyt ollut ja piti vain kammeta hitaasti mäkien päälle. Ennen Muroletta ylitimme Muroleen kanavan ja sen jälkeen Murolekosken, jossa pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan. Hieno paikka! Muuten olisi melkein toivonut Näsijärven näkyvän enemmänkin reitin varrella, vaikka toki mukavaa pelto- ja metsämaisemaa oli varsin riittävästi.

Murolekosken silta.

Murolekoski.

Muroleessa oli huoltopiste ja sieltä 22 kilometrin matka Terälahteen seuraavalle. Väli tuntui pitkältä! Vastatuuli painoi ajoittain voimakkailla puuskilla vauhtia pois ja se söi miestä erityisesti ylämäkiä kavutessa. Pitkämatkalaisia keskinopeusryhmiä alkoi mennä ajoittain ohi. Jollain oli pyörästään irronnut takavaihtaja ja hän talutteli kulkinettaan peltoaukeaa pitkin eteenpäin. Mahtoikohan hän saada vielä pyöränsä kuntoon ja päästä maaliin..? Terälahteen saavuimme upeassa auringonpaisteessa 14.10. Matkaa oli takana lähemmäs sata kilometriä. Huoltopisteellä mehua latkiessa oli jopa lämmintä, kun rakennuksen edustalla oli tyyntä ja aurinko pääsi kunnolla paistamaan.

Terälahden huoltopiste.

Terälahdesta matka jatkui taas vähän isompaa tietä kohti Tamperetta. Mukavasti alkoi jo tuntua, että maali jo melkein häämöttää, kun oli enää yksi huoltopiste jäljellä (Aitolahti), josta olisi enää reilu kymppi perille. Aitolahteen saavuimme puoli neljän maissa ja poikkesimme huoltopisteellä vain juomassa mukillisen ja jatkoimme heti kohti maalia. Taivas meni pilveen ja kylmäkin meinasi tulla tuulessa, mutta emme antaneet sen enää siinä vaiheessa häiritä menoa.

Pilvistä pyörätietä Sorilan liepeillä.

Lehmiä.

Pikkuhiljaa rakennuksia alkoi näkymään enemmän ja tultiin kaupunkialueelle. Voittajan olo iski jo Linnainmaalla, kun matkaa oli enää muutama hassu kilometri jäljellä. Ennen maaliviivaa pujotettiin Pirkan pyöräilyn mitali kaulaan ja tunne oli mahtava! Kello oli 16.13, kun maaliviivan ylitimme eli aikaa matkaan kului melko tarkalleen 7 tuntia. Hieno lenkki ja iso parannus aikaisempaan pisimpään pyörälenkkiin (65-70 km), mutta oli myös mukava huomata, että pitemmällekin olisi jaksanut. Tosin vauhti oli tällä kunnolla ja treenimäärällä aika maksimi. Kovempaa en olisi juuri päässyt. Samalla tuli todistettua, että vaikka ajaisi polkupyörällä ympyrän niin silti aina on vastatuuli.

Syötiin kalasopat ja juotiin päälle kahvit maalialueella ennen kuin polkaisin takaisin kotiin. Matka kisapaikalle ja kotiin mukaan lukien pyöräilyä tuli päivälle noin 140 kilometriä. Edelliseltä päivältä oli lasten syntymäpäiväjuhlilta vielä kakkua jäljellä ja illalla hörppäsin vielä toiset mitalikahvit kakun kera.

Menopeli maalissa!

Mitalikahvit.

Seuraava päivä olikin taaas maanantai ja normaali työpäivä. Työmatka polkupyörällä, tietenkin.


Tästä linkistä postauksiin matkan varrelta.