Kutemajärvellä patikoimassa 23.6.2015

Kutemajärven maisemapolku.

Patikointi kesäisenä arki-iltana on aivan mahtava tapa katkaista työviikko keskeltä kahtia ja unohtaa kiireet! 

Sovittiin kaverin kanssa, että menemme tutkimaan Oriveden kunnan puolella 9-tien varressa sijaitsevia Kutemajärven seutuja (karttalinkki lähtöpaikalle) tiistaina työpäivän jälkeen. Alunperin oli tarkoitus viettää paikassa jopa yksi yö, mutta ajatus täytyi seuraavan aamun liian aikaisten velvollisuuksien vuoksi hylätä. Ehdimme maastoon vähän ennen kuutta illalla ja kävelimme suoraan Kutemajärven rantakallioille päivälliselle.

Kaverin itse tekemä spriipoltin. Tunatölkki

Tuulisuojakin on mallia TSI.

Kutemajärvi ja tämän kirjoittaja.

Yllätykseksi rantaviivaa seuraili viitoitettu polku, jota ei oltu karttaan merkitty kuin vain alkuosastaan. Polun kohdalle osui muutamia ojitusojien ylityksiä ja siltojen kunto huononi matkan edetessä siihen malliin, että viimeisestä ojasta piti mennä hyppäämällä yli.

Ensimmäinen puronylitys Kutemajärven eteläpäässä.

Poikkeuksellisen alkuperäisenä säilynyt järvi.

Kutemajärvellä on kyllä runsaasti mökkejä, mutta ne sijaitsevat järven itäpuolella, jolloin koko länsireuna jää retkeilijän vapaasti tallattavaksi. Lounaispuolella on myös pieni luonnonsuojelualue, joka ei ole Pirkanmaan sykähdyttävin vanha metsä, mutta mukavaa maastoa sekä katseelle että kulkijalle kuitenkin.

Noilla rantakallioilla hetkeä aiemmin keiteltiin.

Reittimerkintöjä oli siellä täällä, mutta polku oli ajoittain epäselvä.

Tästä purosta piti loikata yli, kun silta oli sen verran hatara. Lähellä Saukonlahtea.

Saukonlahden jyrkänne.

Kutemajärveltä jatkoimme metsäautotietä katsomaan muutamaa läheistä pientä lampea. Aluksi suuntasimme Moikerolammille, joka osoittautuikin varsin viihtyisäksi pieneksi suolammeksi, vaikka lähestyminen tapahtui tiheän taimikon läpi. Moikerolammelta palailimme Mustalammen kautta lähtöpaikalle rauhoitetun puun kautta.

Metsäautotietä.

Moikerolammi.

Lakka kukki jossain matkan varrella.

Kuusimetsää lähellä Mustajärveä.

Rauhoitettu puu.

Niin kuin sanoin, iltapatikointi lähiseuduilla on mukavaa varsinkin tällaisina valoisina kesäiltoina. Matkaa kertyi kuutisen kilometriä ja se toimi myös mukavana palautuskäppäilynä eilisen reilun 10 kilometrin maastojuoksun (Tampereen iltarastit) ja 35 kilometrin pyöräilyn jälkeen.

Oruxmapsikin oli taskussa tallentamassa jälkeä ja vaikka puhelin sanoi puolivälin jälkeen, että "jäljen tallennus päättyy nyt, kun akku on ihan loppu", niin silti reitti tallentui muistikortille. Tässä linkki Oruxmapsin tallentamaan dataan. Vain 3,5 tuntia riitti akkussa virtasta pitää etukäteen täydeksi ladatussa älykännykässä seuranta päällä...