Keski-Euroopassa 7-17.5.2015

Finnlinesin lautalle pääsyä odottamassa Naantalin satamassa.

 6.5 pistimme alkuperäiset suunnitelmat lentomatkustamisesta Hollantiin romukoppaan vauvan vesirokkotapauksen vuoksi ja torstaina 7.5 starttasimme oman auton ajaaksemme Keski-Eurooppaan sillä. Peruimme lentoliput ja varasimme lautalle meno-paluulipun (yht. n. 400€ / 4 hlö). Lautta on siitä mukava, että lipun hintaan kuuluu sekä yöllä että päivällä matkustaessa kaksi ateriaa. Me varasimme matkat yöajalle, jotta vältymme ylimääräisiltä hotelli- tms -öiltä matkalla ja jotta saimme ajaa päivänvalossa. Heti alkumatkasta vähän Nokian jälkeen hirvi juoksi tien yli ja jouduin vähän jarruttelemaan. Toinenkin näkyi paluumatkalla jossain Tukholman eteläpuolella, mutta varsinaisilta vaaratilanteilta vältyttiin tieliikenteessä.

Mukava hytti.

Illalla katselin Suomi-Slovenia -peliä.

Näkymä aamupalalla.

 Ruotsissa olimme kuuden maissa paikallista aikaa ja lähdimme välittömästi kaasuttelemaan kohti etelää. Tukholmassa tankkasin kokeeksi ja huomasin, että electron ei toimi bensa-automaatilla, mutta sisällä kassalla se onneksi toimi. Maksoin sitten bensat aina tankkaamisen jälkeen kassalla. Norrköpingin kohdalla keittelin jotain pussikeittoa ja samalla vedet termariin, jotta kahvia voisi litkiä helposti matkalla pysähtymättä. Lapset nukahti takapenkillä ja yhteen menoon posotimme melkein Helsingborgiin saakka. Ruotsissakin oli mukavia maisemia, varsinkin Jönköpingin tienoilta oli hienot näkymät Vätternille.

Välipalaa kovassa tuulessa.

Norrköpingissä oli mukava taukopaikka.

Naurulokki kyttäämässä eväitä.

Helsingborgin liepeillä.

Helsingborgista ajoimme Malmöön, josta lähtee pitkä siltä Tanskaan. Sillan ylittämisen hinta oli 50-60 euroa. Aiemmin olin mennyt sillan yli vain pimeässä ja päivällä sieltä olikin hurjan hienot näkymät Kööpenhaminaan ja myös Ruotsin puolelle.

Siltaa pitkin ajamassa. Välillä pitää malttaa katsoa myös eteenpäin...

Lopulta tie häviää tunneliin ja menee loppumatkan meren alta. Edessä Köpis.

Tanskassa piti ylittää vielä toinenkin silta, joka oli pari kymppiä hinnaltaan halvempi. Ilta alkoi hämärtyä ja kävin Tanskan ja Saksan rajalla kysymässä yösijaa, mutta 190 euroa oli mielestäni liikaa, joten päätimme ajaa Saksan puolelle. Yöpaikan löytäminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Schleswigissä kaikki paikat olivat jo kiinni, kun sinne asti ehdimme. Lopulta yöpaikka löytyi vasta vähän Hampurin eteläpuolelta autobaanan laidalta puoli kahden aikaan. Varsinkin yöllä hiljaisella autobaanalla sujahteli muita autoja hirmuista vauhtia ohi vasemman puoleisinta kaistaa. Nukahdin heti, kun pääsimme viimein sänkyyn. Kilometrejä kertyi yli 1200, mutta olipahan vähemmän sitten seuraavalle päivälle jäljellä. Ajoin itse koko matkan. Jatkoimme ajamista yhdeksän maissa aamulla ja söimme aamupalan vasta baanalla.

Tyypillinen autobaana. Ei nopeusrajoitusta ja kolme kaistaa yhteen suuntaan.

Taukopaikka ehkä Munsterin lähellä.

Perillä Limburgissa olimme kolmen aikaan iltapäivällä. Asetuimme taloksi tuttavaperheen yläkertaan ja lähdimme kävelylle aurinkoiseen säähän lähiympäristöön. Muutaman sadan metrin päässä yllätti järkyttävä ukkoskuuro ja kastuimme hetkessä läpimäriksi. Hollantilainen kaveri sanoi vaan, että "welcome to the Netherlands!" Sade jäikin lopulta ainoaksi koko reissulla.

Peltomaisemaa ukkosen jälkeen.

Kukkivia kukkia.

Mukava kävelytie pensaiden välissä.

Sunnuntaina päivänä lähdimme kierrokselle naapurimaihin. Heerlenin tienoilta oli lyhyt matka Eifelin kansallispuistoon ja lähdimme tutustumaan Monschaun vanhaan kaupunkiin. Kaupungin läpi virtaa joki ja ympärillä on korkeita kukkuloita. Tosi upea paikka. Kiipesimme vanhalle vartiotornille, josta on näkymä alas kaupunkiin ja sieltä lähtisi myös patikointireittejä pitemmälle maastoon.

Monschaun läpi virtaava joki.

Upeita värejä rinteessä!

Huomattiin pieni taimen sillalta.

Monenlaista kumiankkaa kaupan.

Linna ylhäällä mäen päällä.

Kyyhkysiä.

Patikkapolku.

Monschaussa vierailun jälkeen poikkesimme Belgian korkeimmalla kohdalla (692 metriä), jonne pääsee ihan autolla, eikä ole mikään erityisen ihmeellinen paikka, kun sijaitsee hyvin loivarinteisen mäen päällä. Mukava näkymä sieltäkin kuitenkin aukeaa vähän sivummalla olevalta näköalapaikalta. Paikka sijaitsee Hautes Fagnesin luonnonpuistossa.

Portaiden päällä korkeus on tasan 700 mpy.

Vihreää.

Näkymä Belgian korkeimmalta kohdalta. Kuivan näköistä.

 Belgiasta jatkoimme takaisin Hollannin puolelle ja poikkesimme vielä Margratenilla yhdysvaltalaissotilaiden hautasmaalla. Paikalla oli ollut muistotilaisuus sodan päättymisen vuosipäivänä aiemmin samalla viikolla ja miltei jokaisella haudalla oli kukkia.

Puisto Margratenissa.

Muistomerkki.

Hautausmaa.

Päivän päätteeksi kävimme ostamassa jonkun tallin nurkalta vilkkaasta jäätelökioskista isot pallot kylmää ja menimme viereiseen lehmien aitaukseen joen varteen syömään niitä.

Juoksulenkille lähdössä illalla tutkimaan lähikylää.

Maanantaina menimme tutustumaan Maastrichtin kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee luonnollisesti Maas-joen rannalla ja siellä on paljon vanhoja kirkkoja ja hienoja siltoja ja vaikka mitä. Päivä kului nopeasti kahviloista toiseen kävellessä ja kierrellessä ympäriinsä. Todella käymisen arvoinen paikka. Ostin kaupungista itselleni kesäkengät, kun siihen saakka olin vielä hiippaillut talvisemmilla monoilla. Lämpöä oli 27 astetta ja jalat meinasi hiostua, mutta uudet kengät helpotti siihen ongelmaan.

Vrijthof.

Hoge brug.

Näkymä Maas-joella.

De Vijf Koppen.

Basilica van Sint Servaas

Tulppaanit kukkii.

Illalla kävimme vielä Neercannen linnalla kahvilla ja kiersimme läheisellä mäellä parin kilometrin polun upeassa vanhassa tammimetsässä. Kahvila oli ilmeisesti vähän hienompi paikka, kun naistarjoilija ihmetteli, kun halusimme vain kaksi kuppia kahvia. Iso osa muista siemaili viiniä ykköset yllä. Saipa sieltä kuitenkin hyvät kahvitkin. Oli taas kerran vähän sellainen turisti olo.

Neercannen linnan piha.

Neercannen linna.

Valtavia tammia!

Tiistaina oli linnakierros. Niitähän Hollannissa riittää. Kävimme Valkenburgissa linnan raunioilla ja lisäksi Heerlenissa Hoensbroekin linnassa. Söimme normaaliin tapaan aamupalaksi nutellalla ja suklaarakeilla päällystettyä vaaleata leipää. Sillä jaksaa pitkälle... Kai.

Hollantilaistyyppinen aamupala. Aina ei tiedä onko leipä tarkoitettu leiväksi vai kakuksi.

 Aluksi kuvia Valkenburgista.

Valkenburgin linnan raunioissa oli paljon kaiverruksia.

Jellona pääsisäänkäynnillä.

Valkenburgin kaupunki.

Luola.

Seuraavaksi kuvia Hoensbroekista.

Sinisorsalla keltainen poikanen. Kaikkea sitä näkee.

Hoensbroekin linnan sisäpiha.

Vanha vessanpönttö kapean käytävän päässä johtaa suoraan vallihautaan.

Linnan tornin tukirakenteita. Melkoinen himmeli.

Lopuksi tilasimme listalta jotain mitä emme ymmärtäneet tilatessamme ollenkaan... Syötävät olivat kuitenkin varsin positiivinen yllätys.

Upea Hoensbroekin linna!

Illalla kävimme vielä tuttavaperheen sukulaisen maatilalla katselemassa mm. aaseja, hevosia, lehmiä, kaneja, lampaita ja kissoja.

Aasit tulossa syömään.

Torstaina lähdimme autoajelulle Hollannin litteisiin osiin ja menimme ensiksi katsomaan Kinderdijkin perinnemaisemaa, joka sijaitsee Rotterdamin läheisyydessä. Paikalla on hurja määrä tuulimyllyjä kanaalien varsilla.

Kinderdijkistä jatkoimme Briellen kaupunkiin, joka olisi ollut pidemmänkin vierailun arvoinen. Vanha veden ympäröimä kaupunki, jossa kaikki kaupungin ulkoreunan muurit ovat vielä pystyssä. Kävelimme muureilla pienen kierroksen, jonka jälkeen lähdimme käymään vielä Pohjanmeren rannoilla...

Nokikanan poikanen.

 Iso osa Hollannista on meren pinnan alapuolella ja kävimme katsomassa hirmuisia patoja Hollannin länsirannikolla. Valtavia rakennelmia, jolla mahdollistetaan miljoonien ihmisten asuminen vanhalla meren pohjalla. Sinänsä vaikuttavan näköisiä, vaikkei mikään varsinainen luontoelämys ollutkaan.

Deltapark Neeltje Jans.

Patorakenteita.

Lauttamatka takaisin Suomeen oli varattu lauantai-illalle, joten perjantaina aamupäivällä piti lähteä ajamaan takaisin pohjoista kohden, jotta ehtisimme lauttaan. Tällä kertaa otimme myös Saksan Puttgardenista Rodbyhyn lautan ja lisäksi Helsingöristä Helsingborgiin. Välissä yövyimme Roskildessa hotellissa.  Lauttojen hinta oli yhteensä noin 130 euroa, mutta sillä oikaisi 200 kilometrin matkan. Poikkesimme matkalla välillä autobaanalta pienemmillä teillä ja mm Lyypekin keskustassa. Nähtävää tuolla seuduilla riittäisi vaikka kuinka ja harmitti hieman, ettei aikaa ollut pysähdellä pitemmiksi ajoiksi. Toisella reissulla sitten taas.

Pohjois-Saksan peltomaisemaa.

Fehmarn.

Näköalapaikka tien varressa ennen Fehmarnin saarelle siirtymistä.

Puttgarden-Rodby -välisestä lautasta otettu kuva.

Paljon tuulivoimaloita keskellä merta.

Hotellihuone Roskildessa.

Helsingörin linna. Tuolla olisi pitänyt päästä käymään sisällä, mutta aika ei nyt riittänyt. Helsingörin ja Helsingborgin väliseltä lautalta ikkunan läpi napattu kuva.

Selvisin Ruotsissa tankatessa ja evästä ostaessa pelkällä ruotsinkielellä ja olin tyytyväinen itseeni. Tässä ollaan kai jossain Värnamon tienoilla hirviaiheisella pysähdyspaikalla tauolla.

Näkymä läheltä Naantalia sunnuntaiaamuna. Hytti oli mukavasti aivan laivan keulassa.

Naantalin satama ja voimalaitoksia.

Tässä reissu näin lyhyesti kerrottuna. Paljon jäi kertomatta, mutta onpahan nyt edes jotain. Lopputuloksena taakse jäi noin 4500 kilometriä ja tuli käytyä hirmuisen monissa paikoissa. Mainio ratkaisu oli lähteä omalla autolla liikkeelle. Näkipähän tuosta väliltäkin sitten monenlaisia maisemia.