Sivut

lauantai 30. toukokuuta 2015

Pyhäjärven kierros

Kävin äsken pyöräilemässä tunnin ja 35 minuutin kierroksella Pyhäjärven ympärillä. Matkaa kertyi 37 kilometriä eli keskinopeus oli noin 23 km/h. Tämä toimii nyt näillä näkymin ainoana pitempänä harjoitteena Pirkan pyöräilyn klassikkoon, joka pyöräillään viikon päästä sunnuntaina. Lisäkilometrejä kertyy työmatkapyöräilystä ynnä muusta, joista en sen tarkemmin pidä kirjaa. Työmatka on noin 6 kilometriä, joten reilu kymppi kertyy arkipäivässä vähintään. Tällä viikolla tosin jouduin himmailemaan ja kulkemaan bussilla torstaihin asti, kun oli vähän flunssaa liikenteessä...

Suuren osan matkasta kuljin Pyhäjärven maisemareitillä (kartta löytyy täältä). Kannattaa käydä kiertämässä, jos ei ole tullut vielä poljettua! Varsinkin näin kevätaikaan reitin varrelta löytyy upeita lehtimetsäisiä rantoja, joissa on ilo polkea. Aika pitkä pätkä Raholan suunnalla mennään soratietä, joka kannattaa ottaa pyörävalinnassa huomioon. Minun 80-luvun Tunturi Retki 12 onneksi kulkee sekä kadulla että soratiellä mukisematta. Sen soratiepätkän voi halutessaan kyllä koukata asfaltoidunkin pyörätien kautta, mutta silloin jää parhaat maisemat näkemättä, sillä virallinen maisemareitti kiertelee aivan rantoja pitkin...

Pyöräilemäni kierros karkeasti.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Selkämäellä Hervannassa

Käytiin äsken iltakävelyllä Hervannan ja Kaukajärven välissä Selkämäellä. Yllättävän mukavia metsiköitä ja jopa yksi avosuo aivan kaupunkialueen vieressä. Kiva löytää uusia käymättömiä metsiä läheltä. Täytyy mennä uudestaankin. 

Muutama kuva ja reittikartta kävelyltä...

Kelomainen puu heti tieltä polulle poistuessa.

Mustikan varvuissa on jo uudet lehdet.


Luu.

Heinäsorsa avosuon laidan kosteikolla.

Avosuo aivan Hervannan vieressä.

Tupasvillaa.



Sähkölinjat.


Selkämäki.

Näyttää lupaavalta.

Reittikartta retkikartta.fi:stä.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Pesunkestävä kartta

Siirtopapereita.
Tein tänään pesunkestävän kartan kankaalle hyödyntäen puuvillapaitojen painatuksiin käytettävää siirtopaperia. Siirtopaperia saa useistakin paikoista, mutta minä hankin omat A4 -kokoiset biltemasta kuukausi-pari sitten odottamaan tulevaa käyttöä. Hinta kymmenestä A4 -siirtopaperista oli muistaakseni noin 11 euroa. Viimein löytyi aikaa toteuttaa projekti.

Pakkauksen takana on hyvät ohjeet siirtopaperin käyttämiseen.
Parin kuukauden päähän on suunnitteilla viikon reissu Vätsärin erämaahan. Päätin siis kokeilla tehdä tuosta alueesta kartan. Aloitin homman hakemalla maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen tiedostopalvelusta neliön muotoisia vierekkäisiä karttalehtia riittävältä alueelta. Kartat latautuivat .png -muodossa.

Siirtopaperini oli tarkoitettu vaalealle pohjalle, jolloin tulostus täytyi tehdä peilikuvana. Tummalle pohjalle tarkoitettua paperia käyttäessä niin ei tarvitse tehdä (ja ehkä päästään parempaan kuvan laatuun muista syistä...). Tulostimeni asetuksista en löytänyt mistä saisin tulostettua kartan peilikuvana, joten jouduin peilaamaan kuvat Gimpin avulla ennen tulostusta. Tulostukseen tulee valita paras mahdollinen kuvan laatu, jotta kartasta tulee mahdollisimman selkeä.

Käänsin kartat gimpillä peilikuvaksi ja laitoin tulostumaan.

Läjä karttoja.
Tulostamisen jälkeen leikkasin kartoista ylimääräiset valkoiset reunat pois, jonka jälkeen asettelin karttapalat sohvalle oikeaan järjestykseen ja numeroin ne, jotta kartan osat menevät varmasti oikeaan kohtaan, kun ne silitysraudalla kuumennetaan kankaaseen kiinni. Sen jälkeen karttoja ei enää saa irti. 

Suomen raja tuli vastaan ja siitä syystä kartan oikea reuna ei ole suora. Kulmassa on Rajapää -tunturi Norjan rajalla.
Leikattuani kankaat etsin vaatehuoneesta jonkun sopivan hukkapalan puuvillaista (vain puuvilla käy) kangasta, johon kiinnitän kartan. Löysin upean vanhan kukkakuvioidun lakanan, joka sai toimia nyt tärkeässä tehtävässä karttani taustana. Kuumensin silitysraudan kolmeen pisteeseen asti ja silitin kankaan suoraksi. Sen jälkeen karttapalat saikin latoa kankaalle ja aloittaa kuumentamisen. Karttalehtien väliin jätetään noin 5-10 mm rako, jotta kartta ei ala irtoilemaan reunoistaan taitoskohdissa.

Yhdestä paikasta silitysraudalla kuumennetaan ohjeen mukaan 1-1,5 minuuttia, joka tuntuu pitkältä ajalta, mutta ainakin siirtopaperi kiinnittyy kunnolla kankaaseen. Aikaa voi katsoa kellosta tai tehdä niin kuin minä, eli laittaa kännykkään minuutin ajastuksia.


Silitysrauta kuumentamassa siirtopaperia.
Karttalehtien annetaan jäähtyä silitysrautahomman jälkeen ja kartan päältä repäistään siirtopaperi irti. Sitten kuva on kankaassa, eikä enää koskaan tarvitse varoa karttojensa kastumista reissussa. Kartan voi huoletta vaikka sulloa taskuunsa, ja vielä unohtaa sen pesukoneeseen. Tämä on huomattavasti edullisempi "tee se itse" -vaihtoehto "jääkäri"kartoille.

Paperi revitään irti ja tulostettu kuva jää kankaaseen kiinni.

Toinen rivi menossa.

Karttalehtiin jätetään noin sentin rako taitoksia varten.
Oma tulostimeni ei kyennyt aivan äärimmäiseen tarkkuuteen, mutta mustat tekstit ja kartta muuten ovat lukukelpoisia. Osaltaan lievään epätarkkuuteen voi vaikuttaa myös käyttämäni kankaan ikä, kyseessä on erittäin hiutunut vanha lakana. Siniset tekstit (järvien nimet ym) eivät näy, mutta se korjaantuisi paremmalla tulostimella ja mahdollisesti käyttämällä tummalle pohjalle tarkoitettua siirtopaperia. Pakkasenkestoa ja maasto-ominaisuuksia muutenkin on tämän tyyppisellä kartalla koeteltu jo Muotkalla maaliskuussakin...

Mustat tekstit ovat luettavissa, mutta pääosa sinisistä ei.

Rajapää.

Kartta mytyssä.

Taustalla kulunut kukkakuvio.

Kartta taiteltuna.


Painoa tuolla on sen 45 grammaa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Yö laavussa perheen kanssa 23-24.5.2015

Kuusen vuosikasvuja.
Kevät etenee vauhdilla. Jo Keski-Euroopan reissun aikana hiirenkorvat olivat kasvaneet hurjasti ja muutenkin maisema muuttunut vihreämmäksi. Viime viikonloppuna olin käymässä kotiseudulla Hartolassa ja kävin lapsuudenkodin lähimetsissä kävelemässä omien lasteni kanssa. Maistelimme polun varrelta muutaman ketunleivän ja kuusten vuosikasvuja. Ison kiven luona kertoilin vanhemmalle lapselle missä näin joskus pari vuotta häntä vanhempana hirven kuusikossa veljen kanssa. Ensin näkyi pelkät valkoiset tolpat kuusten joukosta ja kohta eläin siirtyi aukeampaan mäntymetsään, jossa itsekin olin. Siitä hirvi jolkotteli läheiselle ojitetulle suolle huomattuaan meidät.

Illalla menimme kaikki yöksi isäni tekemään laavuun. Samaan, jossa olin yötä jo talvellakin. Vanhemmalle (4 v) lapselle tuli tuosta 11. metsäaamu ja nuoremmalle (< 1 v) toinen. Illalla ja yöllä kuului monien lintujen ääniä. Muun muassa kaulushaikara jaksoi puhaltaa pulloonsa melkein läpi yön läheisen järven kaislikoissa ja käki kukkui. Kuulin käen kukkumisen nyt ensimmäistä kertaa tänä keväänä Suomessa. Alankomaissa kuulin sen äänen aiemmin. Lehtokurpan soidinääni kuului yhden kerran. Ilmeisesti laavu oli sen verran etäällä lentokierroksesta, että en sattunut useammin kuulemaan.
 
Muurahaispesä.

Käenkaalit kukkivat parhaillaan.

Heijastus.

Sammalta.

Mukava pieni polku.

Hiirenkorvia.

Korvasieniä on tänä vuonna runsaasti.

Kiemurat.

Lapsen ensimmäinen rinkka.

Laavun suuaukolla on musta peite estämään tuulen ja tuiskun pääsemisen sisään. Rajoittaa myös hyttysten liikehdintää nukkumatilassa. Hyttysiä ei tosin vielä ollut liikenteessä ollenkaan.

Tulipata ja saaristolaistyyppinen savustuspönttö

Neitoperhonen.

maanantai 25. toukokuuta 2015

perjantai 22. toukokuuta 2015

Pirkan pyöräily parin viikon päästä!

Ilmottauduin äsken Pirkan Pyöräilyn klassikkoon. Sunnuntaina 7.6 olisi tarkoitus polkaista ensimmäistä kertaa tuo Näsijärven ympäriajo, 134 kilometriä. Pisin yhden päivän pyöräilyni on tähän mennessä noin 65 kilometriä eli reilu tuplaus on luvassa, jos maaliin asti pääsen. Talvella hiihtelin toisen Pirkan osakilpailun eli Pirkan hiihdon. Siitä tarina tästä linkistä. Mukavaa kestävyysurheilua taas luvassa...

torstai 21. toukokuuta 2015

Paulitarppien ompelua

 
Alankomaiden reissusta on selvitty ja taas jatkuu ompelupuuhat aina välillä, kun jaksaa iltahommina päivätöiden jälkeen. Eilen sain kankaita runsaasti leikeltyä ja yhden katoksen ommeltua muotoonsa odottelemaan nurkkavahvikkeita ja kiinnikkeitä... Muutama niitä tässä on työn alla, liepeillä ja ilman.
 

maanantai 18. toukokuuta 2015

Keski-Euroopassa 7-17.5.2015

Finnlinesin lautalle pääsyä odottamassa Naantalin satamassa.
 6.5 pistimme alkuperäiset suunnitelmat lentomatkustamisesta Hollantiin romukoppaan vauvan vesirokkotapauksen vuoksi ja torstaina 7.5 starttasimme oman auton ajaaksemme Keski-Eurooppaan sillä. Peruimme lentoliput ja varasimme lautalle meno-paluulipun (yht. n. 400€ / 4 hlö). Lautta on siitä mukava, että lipun hintaan kuuluu sekä yöllä että päivällä matkustaessa kaksi ateriaa. Me varasimme matkat yöajalle, jotta vältymme ylimääräisiltä hotelli- tms -öiltä matkalla ja jotta saimme ajaa päivänvalossa. Heti alkumatkasta vähän Nokian jälkeen hirvi juoksi tien yli ja jouduin vähän jarruttelemaan. Toinenkin näkyi paluumatkalla jossain Tukholman eteläpuolella, mutta varsinaisilta vaaratilanteilta vältyttiin tieliikenteessä.

Mukava hytti.

Illalla katselin Suomi-Slovenia -peliä.

Näkymä aamupalalla.
 Ruotsissa olimme kuuden maissa paikallista aikaa ja lähdimme välittömästi kaasuttelemaan kohti etelää. Tukholmassa tankkasin kokeeksi ja huomasin, että electron ei toimi bensa-automaatilla, mutta sisällä kassalla se onneksi toimi. Maksoin sitten bensat aina tankkaamisen jälkeen kassalla. Norrköpingin kohdalla keittelin jotain pussikeittoa ja samalla vedet termariin, jotta kahvia voisi litkiä helposti matkalla pysähtymättä. Lapset nukahti takapenkillä ja yhteen menoon posotimme melkein Helsingborgiin saakka. Ruotsissakin oli mukavia maisemia, varsinkin Jönköpingin tienoilta oli hienot näkymät Vätternille.

Välipalaa kovassa tuulessa.

Norrköpingissä oli mukava taukopaikka.

Naurulokki kyttäämässä eväitä.

Helsingborgin liepeillä.





Helsingborgista ajoimme Malmöön, josta lähtee pitkä siltä Tanskaan. Sillan ylittämisen hinta oli 50-60 euroa. Aiemmin olin mennyt sillan yli vain pimeässä ja päivällä sieltä olikin hurjan hienot näkymät Kööpenhaminaan ja myös Ruotsin puolelle.

Siltaa pitkin ajamassa. Välillä pitää malttaa katsoa myös eteenpäin...


Lopulta tie häviää tunneliin ja menee loppumatkan meren alta. Edessä Köpis.
Tanskassa piti ylittää vielä toinenkin silta, joka oli pari kymppiä hinnaltaan halvempi. Ilta alkoi hämärtyä ja kävin Tanskan ja Saksan rajalla kysymässä yösijaa, mutta 190 euroa oli mielestäni liikaa, joten päätimme ajaa Saksan puolelle. Yöpaikan löytäminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Schleswigissä kaikki paikat olivat jo kiinni, kun sinne asti ehdimme. Lopulta yöpaikka löytyi vasta vähän Hampurin eteläpuolelta autobaanan laidalta puoli kahden aikaan. Varsinkin yöllä hiljaisella autobaanalla sujahteli muita autoja hirmuista vauhtia ohi vasemman puoleisinta kaistaa. Nukahdin heti, kun pääsimme viimein sänkyyn. Kilometrejä kertyi yli 1200, mutta olipahan vähemmän sitten seuraavalle päivälle jäljellä. Ajoin itse koko matkan. Jatkoimme ajamista yhdeksän maissa aamulla ja söimme aamupalan vasta baanalla.

Tyypillinen autobaana. Ei nopeusrajoitusta ja kolme kaistaa yhteen suuntaan.

Taukopaikka ehkä Munsterin lähellä.
Perillä Limburgissa olimme kolmen aikaan iltapäivällä. Asetuimme taloksi tuttavaperheen yläkertaan ja lähdimme kävelylle aurinkoiseen säähän lähiympäristöön. Muutaman sadan metrin päässä yllätti järkyttävä ukkoskuuro ja kastuimme hetkessä läpimäriksi. Hollantilainen kaveri sanoi vaan, että "welcome to the Netherlands!" Sade jäikin lopulta ainoaksi koko reissulla.

Peltomaisemaa ukkosen jälkeen.

Kukkivia kukkia.

Mukava kävelytie pensaiden välissä.
Sunnuntaina päivänä lähdimme kierrokselle naapurimaihin. Heerlenin tienoilta oli lyhyt matka Eifelin kansallispuistoon ja lähdimme tutustumaan Monschaun vanhaan kaupunkiin. Kaupungin läpi virtaa joki ja ympärillä on korkeita kukkuloita. Tosi upea paikka. Kiipesimme vanhalle vartiotornille, josta on näkymä alas kaupunkiin ja sieltä lähtisi myös patikointireittejä pitemmälle maastoon.

Monschaun läpi virtaava joki.

Upeita värejä rinteessä!


Huomattiin pieni taimen sillalta.

Monenlaista kumiankkaa kaupan.








Linna ylhäällä mäen päällä.

Kyyhkysiä.

Patikkapolku.



Monschaussa vierailun jälkeen poikkesimme Belgian korkeimmalla kohdalla (692 metriä), jonne pääsee ihan autolla, eikä ole mikään erityisen ihmeellinen paikka, kun sijaitsee hyvin loivarinteisen mäen päällä. Mukava näkymä sieltäkin kuitenkin aukeaa vähän sivummalla olevalta näköalapaikalta. Paikka sijaitsee Hautes Fagnesin luonnonpuistossa.

Portaiden päällä korkeus on tasan 700 mpy.


Vihreää.

Näkymä Belgian korkeimmalta kohdalta. Kuivan näköistä.


 Belgiasta jatkoimme takaisin Hollannin puolelle ja poikkesimme vielä Margratenilla yhdysvaltalaissotilaiden hautasmaalla. Paikalla oli ollut muistotilaisuus sodan päättymisen vuosipäivänä aiemmin samalla viikolla ja miltei jokaisella haudalla oli kukkia.

Puisto Margratenissa.

Muistomerkki.


Hautausmaa.




Päivän päätteeksi kävimme ostamassa jonkun tallin nurkalta vilkkaasta jäätelökioskista isot pallot kylmää ja menimme viereiseen lehmien aitaukseen joen varteen syömään niitä.




Juoksulenkille lähdössä illalla tutkimaan lähikylää.
Maanantaina menimme tutustumaan Maastrichtin kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee luonnollisesti Maas-joen rannalla ja siellä on paljon vanhoja kirkkoja ja hienoja siltoja ja vaikka mitä. Päivä kului nopeasti kahviloista toiseen kävellessä ja kierrellessä ympäriinsä. Todella käymisen arvoinen paikka. Ostin kaupungista itselleni kesäkengät, kun siihen saakka olin vielä hiippaillut talvisemmilla monoilla. Lämpöä oli 27 astetta ja jalat meinasi hiostua, mutta uudet kengät helpotti siihen ongelmaan.

Vrijthof.

Hoge brug.

Näkymä Maas-joella.

De Vijf Koppen.



Basilica van Sint Servaas

Tulppaanit kukkii.


Illalla kävimme vielä Neercannen linnalla kahvilla ja kiersimme läheisellä mäellä parin kilometrin polun upeassa vanhassa tammimetsässä. Kahvila oli ilmeisesti vähän hienompi paikka, kun naistarjoilija ihmetteli, kun halusimme vain kaksi kuppia kahvia. Iso osa muista siemaili viiniä ykköset yllä. Saipa sieltä kuitenkin hyvät kahvitkin. Oli taas kerran vähän sellainen turisti olo.

Neercannen linnan piha.


Neercannen linna.

Valtavia tammia!




Tiistaina oli linnakierros. Niitähän Hollannissa riittää. Kävimme Valkenburgissa linnan raunioilla ja lisäksi Heerlenissa Hoensbroekin linnassa. Söimme normaaliin tapaan aamupalaksi nutellalla ja suklaarakeilla päällystettyä vaaleata leipää. Sillä jaksaa pitkälle... Kai.

Hollantilaistyyppinen aamupala. Aina ei tiedä onko leipä tarkoitettu leiväksi vai kakuksi.
 Aluksi kuvia Valkenburgista.

Valkenburgin linnan raunioissa oli paljon kaiverruksia.

Jellona pääsisäänkäynnillä.







Valkenburgin kaupunki.



Luola.


Seuraavaksi kuvia Hoensbroekista.


Sinisorsalla keltainen poikanen. Kaikkea sitä näkee.

Hoensbroekin linnan sisäpiha.

Vanha vessanpönttö kapean käytävän päässä johtaa suoraan vallihautaan.

Linnan tornin tukirakenteita. Melkoinen himmeli.


Lopuksi tilasimme listalta jotain mitä emme ymmärtäneet tilatessamme ollenkaan... Syötävät olivat kuitenkin varsin positiivinen yllätys.

Upea Hoensbroekin linna!


Illalla kävimme vielä tuttavaperheen sukulaisen maatilalla katselemassa mm. aaseja, hevosia, lehmiä, kaneja, lampaita ja kissoja.

Aasit tulossa syömään.


Torstaina lähdimme autoajelulle Hollannin litteisiin osiin ja menimme ensiksi katsomaan Kinderdijkin perinnemaisemaa, joka sijaitsee Rotterdamin läheisyydessä. Paikalla on hurja määrä tuulimyllyjä kanaalien varsilla.






Kinderdijkistä jatkoimme Briellen kaupunkiin, joka olisi ollut pidemmänkin vierailun arvoinen. Vanha veden ympäröimä kaupunki, jossa kaikki kaupungin ulkoreunan muurit ovat vielä pystyssä. Kävelimme muureilla pienen kierroksen, jonka jälkeen lähdimme käymään vielä Pohjanmeren rannoilla...


Nokikanan poikanen.
 Iso osa Hollannista on meren pinnan alapuolella ja kävimme katsomassa hirmuisia patoja Hollannin länsirannikolla. Valtavia rakennelmia, jolla mahdollistetaan miljoonien ihmisten asuminen vanhalla meren pohjalla. Sinänsä vaikuttavan näköisiä, vaikkei mikään varsinainen luontoelämys ollutkaan.

Deltapark Neeltje Jans.


Patorakenteita.
Lauttamatka takaisin Suomeen oli varattu lauantai-illalle, joten perjantaina aamupäivällä piti lähteä ajamaan takaisin pohjoista kohden, jotta ehtisimme lauttaan. Tällä kertaa otimme myös Saksan Puttgardenista Rodbyhyn lautan ja lisäksi Helsingöristä Helsingborgiin. Välissä yövyimme Roskildessa hotellissa.  Lauttojen hinta oli yhteensä noin 130 euroa, mutta sillä oikaisi 200 kilometrin matkan. Poikkesimme matkalla välillä autobaanalta pienemmillä teillä ja mm Lyypekin keskustassa. Nähtävää tuolla seuduilla riittäisi vaikka kuinka ja harmitti hieman, ettei aikaa ollut pysähdellä pitemmiksi ajoiksi. Toisella reissulla sitten taas.

Pohjois-Saksan peltomaisemaa.

Fehmarn.

Näköalapaikka tien varressa ennen Fehmarnin saarelle siirtymistä.

Puttgarden-Rodby -välisestä lautasta otettu kuva.


Paljon tuulivoimaloita keskellä merta.

Hotellihuone Roskildessa.

Helsingörin linna. Tuolla olisi pitänyt päästä käymään sisällä, mutta aika ei nyt riittänyt. Helsingörin ja Helsingborgin väliseltä lautalta ikkunan läpi napattu kuva.

Selvisin Ruotsissa tankatessa ja evästä ostaessa pelkällä ruotsinkielellä ja olin tyytyväinen itseeni. Tässä ollaan kai jossain Värnamon tienoilla hirviaiheisella pysähdyspaikalla tauolla.


Näkymä läheltä Naantalia sunnuntaiaamuna. Hytti oli mukavasti aivan laivan keulassa.

Naantalin satama ja voimalaitoksia.


Tässä reissu näin lyhyesti kerrottuna. Paljon jäi kertomatta, mutta onpahan nyt edes jotain. Lopputuloksena taakse jäi noin 4500 kilometriä ja tuli käytyä hirmuisen monissa paikoissa. Mainio ratkaisu oli lähteä omalla autolla liikkeelle. Näkipähän tuosta väliltäkin sitten monenlaisia maisemia.