Muotkan reissun reittikartta ja asiaa varusteista

Vaeltelin Muotkatuntureilla 21-24.3.2015. Varsinaiseen reissukertomukseen pääset tästä linkistä.

Varusteet sikin sokin Riekonpyytäjän kammin edustalla

Reitti

 

Muistelin tuossa kuljetun reitin viivaksi kartalle ja laitoin päivämatkat eri väreillä. Ensimmäinen päivä on sinisellä viivalla, toinen punaisella ja kolmas jälleen sinisellä. Kokonaismatkaa kolmessa vuorokaudessa kertyi noin 62 kilometriä. Mittailin matkan retkikartasta, joka on mielestäni näppärä karttapalvelu. Hanki kantoi sopivasti ja tuollaisen parin kymmenen kilometrin päivämatkan sivakoi kevyesti. Mitään virallista polkureittiä ei tuossa mennyt (niin kuin ei muuallakaan Muotkalla mene), joten suunnistustaitoa täytyy olla mikäli Muotkan suuntaan lähtee tarpomaan.

Laitoin reittikartan myös Driveen (siellä on parempi zoomailla tarkemmin) ja kansio toimii tästä linkistä. Samassa kansiossa on reissun varustelista.

Goal Zero -aurinkopaneeli

Aurinkopaneelista kirjoittelin jo aiemminkin ja lupasin ottaa sen kokeeksi matkaan Muotkalle. Auringonpaistetta riitti ensimmäisenä päivänä koko päivän ja toisena päivänä aamupäivän oli kirkas taivas, kunnes meni pilveen loppupäiväksi. Kolmas aamu oli jälleen kirkas, mutta ei ollut silloin mitään mitä olisi ladannut, kun kaikki akut olivat täynnä. Onnistuin siis tuona alun aurinkoisena aikana lataamaan AA-akut täyteen ja latasin niillä kännykkäni ja käytin otsalampussa samoja virtasia. Radiopuhelimen ja kameran oma akku ei ehtinyt reissulla vielä tyhjenemään, joten niihin en varavirtaa tarvinnut, mutta sitä olisi ollut tarvittaessa. 

Paneeli kulki vaivattomasti ahkion päällä hiihdellessä ja toimitti virkaansa siinä. Aurinkopaneeli on ihan hauska tapa tuottaa tarvitsemansa sähkö reissussa. Tämä paneeli on 7 watin tehoinen ja tuntuu olevan tuohon omaan vähäiseen metsässä mukana kulkevaan elektroniikan määrään varsin sopiva.

OAC WAP 127 -lumikenkäsukset

OAC WAP 127 -lumikenkäsukset

Reissussa minulla oli vuokralla suomalaisen OAC:n valmistamat WAP 127 senttiset lumikenkäsukset uusilla EA siteillä. Viime talvena minulla oli Riisitunturin reissulla vuokralla saman firman valmistamat KARit vanhemmalla X-Trace siteellä. KARit ovat parikymmentä senttiä pitemmät kuin WAPit. Muita lumikenkäsuksia en ole käyttänyt, joten vertailuni pohjautuu noihin kahteen malliin.

Pituudesta en huomannut eroa käytännössä. Peruskulkeminen oli aivan samanlaista WAPeilla kuin KAReillakin. Kantavuus riitti minulle hyvin, tosin olen melko kevyt (n. 72 kg). Ehkä painavammalle tai rinkan kanssa kulkevalle tuo pitempi malli sopisi paremmin.

Pito suksessa on aivan huikea. En muista vaihtaneeni kuin kahdessa kohdassa haarakäynnille ylämäkiä kavutessani, vaikka Kyyry oli taakkana perässäni. Keventää ja nopeuttaa ylöspäin menemistä kummasti, kun saa pitää sukset menosuuntaan eikä tarvitse nostella. Pitokarva on pohjassa kiinteästi, joten toki jarruttavaa vaikutusta on sitten alamäessäkin, mutta ainakin ahkiota vetäessä on ihan hyvä, että vauhti ei nouse liian kovaksi. Mukavasti löytyi mäkiä, jotka sai tulla ihan lasketellen alas, vaikka loivemmissa joutui vielä lykkimään sauvoilla vauhtia.

Mielestäni suksen kärki saisi nousta hieman enemmän ylös. Hangen upottaessa suksen kärki jäi muutaman kerran kovan kuoren alle ja suksi oli vaikea nostaa taas pinnalle. Epäilen, että korkeammalle nouseva kärki nousisi sieltä itsekseen ylös paremmin.

Nyt vuokralla olleissa WAPeissa ei ole teräskanttia. Se olikin vakava puute paljakkaan nousemisen jälkeen. Avotunturissa lumi oli muuttunut pinnaltaan hyvin kovaksi, jopa jäiseksi. Ilman teräskanttia oli huomattavia ongelmia hiihtää rennosti sivurinteessä, kun suksi tahtoi liukua suoraan rinteen suuntaisesti alaspäin. Lisäksi jäisissä alamäissä ei pystynyt jarruttamaan, mutta onneksi Muotkatunturit ovat pääosin muodoiltaan loivapiirteisiä, eikä tästä aiheutunut vaurioita kalustoon eikä itselle. Muutaman kerran tosin vähän pelotti tulla täydellä kaasulla alas ennen kuin löytyi taas pehmeämpää hankea kovan kuoren päältä. Pari kertaa jouduin ottamaan sukset pois jyrkemmässä rinteessä, kun en uskaltanut laskea. Jos ostaisin lumikenkäsukset itselle omaksi, päätyisin teräskantin vuoksi KAReihin.

Sitten vielä siteistä. Kiinnitysmekanismi uusissa EA siteissä vaikutti vastaavalta kuin X-Tracessakin. Side on helppo kiinnittää ja avata syvässäkin lumessa ja tuntuu toimivan luotettavasti. EA siteen pituuden säätö on muutettu helpommaksi käyttää kuin mitä se X-Tracessa oli. Tosin sitä pituuttahan ei tarvitse kokoajan edes muutella. Yhdellä kengällä nytkin hiihtelin jolloin riitti, kun alussa sääti siteen pituuden kohdilleen. EA siteeseen on lisänä tullut paksu kuminauha kengän alle jäävään levyyn, joka antaa periksi, jos siteen pituus pitäisi muuttua hiihtäessä esimerkiksi kengän taipumisen vuoksi. Joku vertasi sitä kumia auton tasauspyörästöön. En kuitenkaan aivan päässyt kärryille, mikä tuon kumin hyöty lopulta on. Loppumatkasta Nuhppirille kiivetessä alkoi suoraan sanottuna ärsyttämään, kun jokaisella askeleella tuo kumi venyi muutaman sentin ja kenkä valui taaksepäin siteessä ennen kuin seuraavalla askeleella kumi taas palautui ja siirsi kengän vanhaan paikkaansa. Liekö tuo joku markkinointikikka, että tällaista ei muilla valmistajilla ole. En ainakaan sellaista X-Tracella hiihtäessä osannut kaivata, joten pidän sitä turhana kunnes joku todistaa sen hyödyt. Henkilökohtaisesti pidän X-Trace -siteestä enemmän, vaikka suuria eroja ei olekaan.

Paulitarppi

Itse tehty liepeellinen Paulitarppi pelitti taas niin kuin ainakin ja toimii minulla jatkossakin ympärivuotisena majoitteena. 

Yö -25 asteessa Riekonpyytäjän kammin edustalla.

Yhtä uudenlaista pystytystapaakin tuli kokeiltua Stuorraäytsin lammella, kun unohdin kirveen kämpälle enkä saanut nauloja hakattua jäähän. Levitin tarpin jäälle ja lapioin reilusti lunta kolmen reunan päälle. Sitten nostin keskitolpan sopivan kireäksi siten, että lumet eivät valuneet reunan päältä pois. Tämän jälkeen nostin oviaukon normaalisti teleskooppisauvalla ja vedin narun lumeen tökättyyn lumilapioon. Hyvin pysyi niinkin pystyssä, vaikka oli melko tuulista. Tosin aivan niin kireä ei pystytys ollut kuin normaalisti ja oviaukon reunat vähän heiluivat tuulessa.

Pystytys jäällä Stuorraäytsin lammella.

Yö -18 asteessa Pisto-ojan tienoilla. Nuotiota ei pidetty yöllä.

 

Deerhunter Blizzard -metsästyshanskat

Deerhunter Blizzard.

En ehtinyt ennen Muotkalle lähtemistä tekemään itselleni tuulenpitäviä hanskoja ja päädyin ostamaan sellaiset. Omistan Deerhunter Montana -metsästyspuvun ja lähinnä katselin Deerhunterin hanskavalikoimaakin. Hanskojen piti olla sellaiset, että ne kädessä pystyy käyttämään myös asetta. Huomasin ostettuani, että myös kameran käyttö onnistuu tuollaisilla metsästykseen suunnitelluilla hanskoilla, joissa liipaisinsormi on jätetty erikseen. Se oli siis hyvä ominaisuus tällä reissulla, jonne otin vain kameran ja jätin haulikon asekaappiin.

Tuulenpitävyyttä hanskoilla sitten olikin todella. Minkäänlaista vetoa ei ollut havaittavissa edes Avzegasoaivilla, jossa tuuli oli hyvin kovissa lukemissa. Samalla hanskojen hengittävyys oli surkea. Kädet hikoili jopa -20 asteessa hiihtäessä. Siinä mielessä hanska toimisi varmaan paremmin jossain passihommissa, jossa liikkua ei tarvitse tai liike on hyvin verkkaista. Hanskat kastuivat hiihtohommissa sisäpuolelta ja kuivattaminen oli hankalaa, koska tumppuja ei pysty kääntämään kokonaan ympäri. Toisaalta, Blizzardit tuntuivat lämpimiltä kosteanakin, joten varsinaista ongelmaa ei kosteuden kertymisestä vielä noin lyhyellä reissulla aiheutunut. Parempi kääntömahdollisuus pitäisi kuitenkin olla, jotta kuivattaminen olisi helpompaa. Täytyy katsoa pystyisikö sitä parantamaan jollain pienellä muokkauksella.

Anorakki

Tein itselleni anorakin muutama viikko sitten.  Käytin takkia hiihtämisen aikana Muotkalla. Tuulenpitävyytensä ansiosta takin alla ei tarvinnut pitää kuin maksimissaan kahta ohutta paitaa edes Avzegasoaivin huipulla, jossa tuuli oli hirmuinen ja lunta pöllysi vaakatasossa! Aika mainiota. Takilla on painoa vain 400 grammaa, joten kevyellä varustuksella pystyy olemaan liikkeellä. Kengurutaskuun sai käden ulottuville kartan ja kännykän lämpimään. Kompassi oli ranteessa. Tosi hyvä takki!

Aamukahvin keittelyä kaasulla -22 asteessa.

Siinä muutamia ajatuksia eräistä varusteista. Kaikki varusteet olivat käytössä reissun aikana mitä on varustelistallakin. Toisaalta puutteitakaan ei ilmennyt. Hyvät talvivarusteet muuten paitsi esimerkiksi Trangia olisi varmempi keitin. Aika iso osa varusteistani on jo itse tehtyjä. Mukaan lukien ahkio (JR-27, Kyyry nimeltään). Sekin pelitti jälleen kerran moitteetta ja liukui perässä kevyesti. Kerran irtosi aisa, kun sähkösuojaputkena toimivan aisan joustavaan kasteluletkun pätkään kiristävä klemmari ei ollut riittävän kireällä, mutta se oli helppo kiinnittää takaisin.

Stuorraäytsi