Paulitarpin pystytys lumeen

Tein aiemmin ohjeen Paulitarpin peruspystytyksestä. Tässä postauksessa on kuvia pystytyksistä, kun lunta on paljon. Jos lunta on vähänlaisesti niin silloin pystytys ei juurikaan eroa kesäisistä muuten kuin, että vaarnojen tunkeminen jäiseen maahan on haastavampaa. Vähästäkin lumesta on kuitenkin jo apua reunojen tilkitsemisessä tuulen puolelta.

Viime talvena kävin talvivaelluksella Riisitunturilla. Tampereella ei tuona ajankohtana helmikuun lopussa ollut lunta lainkaan, mutta tuolla eteläisessä Lapissa sitä oli metrin verran. Majoitteena oli liepeetön Paulitarppi, paitsi yhtenä yönä lumisen kuusen alunen.

Riisitunturin eteläreunalla linssit huurussa.

Kolmannen yön vietimme Karitunturin huipulla. Yöllä oli kova tuuli, puuskat olivat yli 20 metriä sekunnissa ja tykyt saivat kyytiä puiden oksilta. Tarppi oli kiinnitetty lumihankeen klapeilla nurkkanaruistaan. Reunojen päälle laitoimme lisäksi lunta. Alla saikin nukuttua varsin tietämättömänä kovasta tuulesta.

Karitunturin huipulla. Lunta voi kinostaa haluamiinsa kohtiin estämään tuulen puhaltamista oviaukosta sisään.

Tarppi ja Karit.

Neljäntenä yönä pystytimme suojakankaan lumen pinnalle ja tilkitsimme reunat taas lumella. Tämän jälkeen kaivoimme lumet tarpin alta pois. Korkeutta oli hurjasti, kun loi metrisen hangen melkein kokonaan pois majoitteen kohdalta. Sauvat piti teipata toisiinsa, jotta pituuden sai riittämään. Nurkat tuli kiinnitettyä muun muassa lumikengillä ja suksilla, kun vaarnat eivät oikein hangessa pidä. Tietenkin jotain lumiankkureita voisi myös hyödyntää niin kuin muidenkin majoitteiden pystytyksessä lumeen.

Korkea maja.

Lumikengät ja sukset nurkissa.

Myöhemmin laittelen juttua tarpin jäälle pystyttämisestä. Siitä onkin viime aikoina tullut minun suosikkini, jos jäät vaan ovat olleet kyllin vahvat... Jäältä löytyy ainakin varmasti tasainen alusta selälle, eikä pystyttäminenkään ole liian vaikeaa!