Sivut

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Talvinen viikonloppu kotikonnuilla


Tuli vietettyä viikonloppu Päijät-Hämeen pohjoisosissa ja ulkoiltua runsaasti talvisessa luonnossa.




Lauantaiaamuna menimme auringonnousun aikaan järvelle verkoille miehissä, neljän sukupolven edustajat paikalla suoraan alenevassa polvessa! :-) Kalansaalis jäi tosin vielä uimaan, mutta mitäs siitä.. Auringonnousu oli mielettömän upea!!!


Kalamies.

Kalareissun jälkeen tuli käytyä pulkkamäessä...


Tästä mäestä on tullut lapsena laskettua noin ääretön kertaa. :-)

Oksa.

... Pulkkamäen jälkeen oli vuorossa hiihtolenkki. Hiihtelimme samaisen järven jäälle, jossa verkotkin on ja tarkoitus oli jatkaa sorsastuslammelle asti, mutta lainamonot hiersivät pikkuvarpaan päältä ihot pois ja kirvely oli sen verran voimakasta, että oli käännyttävä takaisin. Tuli siitä kuitenkin nelisen kilometriä umpihankea ja parin tunnin ulkoilut. Paluumatka oli hiihdeltävä toispuoleisesti vain oikealla jalalla potkaisten. Kirvely oli huomattavan voimakasta aina, kun erehtyi vasenta monoa taivuttamaan.. 

Illalla opetin pojalle perinteistä hiihtoa vielä tunnin verran pellolla ja varmaan siitäkin joku kilometri kertyi, kun hiihtelin ympäriinsä.


Vaimon ottama kuva.

Tämäkin on vaimon ottama kuva. :-D

Sunnuntaina aamupäivällä paikkasin varpaan laastarilla ja lisäsin vielä villasukankin eliminoimaan hiertymien syntymistä ja lähdimme uuteen reissuun. Nyt pääsimme sinne sorsastuslammelle asti. 

Alkumatka edellisen päivän latua..
Lammelle saapuessa havaitsin isot jäljet kulkevan suunnittelemaani latureittiä. Epäilin, että iso kissapeto täytyy olla kyseessä, mutta tuore harvempaan metsään satanut lumi haittasi jälkijonon jättäjän varmaa määrittämistä. Jäljet johtivat tiheikköön minne emme viitsineet suksinemme mennä, joten kiersimme järven jään kautta paremmalle reitille. Lähdimme tarkistamaan jääkö eläin "kierrokseen".

Sorsastuslammen kaislikoita. Näissä tulee syksyisin kyttäiltyä.


Panoraama lammelta.

Latvusto.




Kuljimme vähän matkaa autotietä ja havaitsin, että eläin oli mennyt tien yli tiheään kuusikkoon, johon ei ollut juurikaan uutta tai vanhaakaan lunta päässyt satamaan. Päättelin, että nyt on mahdollisuus saada tunnistettua laji ja otettua kuva jäljestä. Otin sukset pois ja kävelin vähän matkaa löytääkseni selkeän jäljen.

Ilveksen jälki, eikö?
Kuvassa olevan coltin leveys on 2,5 senttiä. Jäljen leveys on siis 6-8 senttiä eli melko iso, vaikka vähäisen lumen vuoksi eläimen ei ole tarvinnut levitellä tassujaan. Ilvekseksi tuon sanoisin. "Eläinten jälkiä" -oppaan ilveksen jäljen piirrokseen kuva ainakin täsmää mielestäni hyvin.


Kerran tässä pyitä pillitellessä orava kiipesi lahjetta pitkin ylöspäin.


Paluumatkalle sattuu vuosikymmeniä sitten ojitettu suo, jossa kasvaa jo niin isoa metsää, että osa on jo hakattukin. Satuimme tuolle avohakkuulle. On niistä ojituksista joskus jotain iloakin, maasto oli huomattavasti helpompikulkuista ojan pohjalla kuin muualla hakkuuaukolla. Näkymä ei sinänsä kovin piristävä ollut, mutta valitettavasti tuikitavallinen täällä eteläisessä osassa Suomea.

Hiihtoreitti ojitusojan pohjalla.

Matkaa sunnuntaipäivän hiihtolenkille tuli noin 6 kilometriä, josta yli puolet uuden ladun avaamista. Hämmentävää, kun emme törmänneet muille laduille ollenkaan. Mahtavatko ihmiset vaatia nykyään tosiaan sen konevoimalla ajetun ladun, että lähtevät hiihtämään...?

"Ken ladulla hiihtää, se ladun on vanki...", ja niin edespäin! Sanon minä.

5 kommenttia:

  1. Kyllä umpihankihiihto on hiihtoa hienoimmillaan! Itse en koneella ajetuilla laduilla viihdy - erityisesti sen takia, että niillä on yleensä hiihtäjiä ruuhkaksi asti ja hitaana etenijänä olisin koko ajan jonkun tiellä. Ymmärrän kyllä latuhiihtäjiä ja jopa luisteluhiihdon harrastajia, mutta minun juttu se vain ei ole.

    Sinulla näkyy ompelukoneen lisäksi pysyvän kamerakin hyvin kädessä ;) Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään itse mennä omia reittejäni latujen ulkopuolella sieltä mistä haluan. Käyn kyllä välillä myös koneladuilla hiihtämässä perinteistä tai luistelua, mutta pääosin menen hangessa...

      Kiitos, olen yrittänyt viime kuukausina perehtyä noihin kameran manuaaliasetuksiin ja opetella käyttämään niitä :-) Panoraamakuvauksesta olen viimeaikoina innostunut.. Voisinkin tehdä jonkun postauksen niiden tekemisestä myöhemmin. Niin se vain on, että paremmin tulee jälkikäteen katseltua kuvia projekteista ja reissuista, kun kaikki ei ole aivan tärähtäneitä! :-D Ja varsinkin, jos (ja kun) niitä kuvia aikoo muillekin esitellä niin joku taso olisi hyvä olla..

      Poista
  2. Juu. Kuvat tuntuu vaan paranevan. :)
    Pitäis huomenna aloitella hirvipapereiden laitto.

    VastaaPoista
  3. Juu. Kuvat tuntuu vaan paranevan. :)
    Pitäis huomenna aloitella hirvipapereiden laitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Katselinkin juuri papereitani ja huomasin, että täytyy käydä ampumassa karhukoe ensi syksylle uudestaan, kun vanhenee jo päivää ennen sorsastuksen aloitusta...

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!