maanantai 27. helmikuuta 2017

Patruunaan ruuvattavan kaasukeittimen kiinnityslenkki


Tilasin kuminyörejä kokeillakseni sopivan jäykän tuotteen tarpin nurkkanarujen automaattiseen kireydensäätöön, jonka periaatteen pari päivää sitten esittelin kaikelle kansalle. Tulin nyt kuitenkin ensimmäisenä tehneeksi yhdestä niistä jotain ihan muuta.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lepäinen ja Aaholmi, talvi 2017

Eilen oli talven hienoin päivä Uudessakaupungissa. Käytiin siellä viettämässä viikonloppua. Ukiin oli satanut liki 30 senttiä lunta parissa päivässä ja pikkupakkasessa oli mukava käydä pulkkamäessä ja muutenkin ulkoilemassa. Illansuussa lähdin katselemaan taas myös Lepäisten kärkeen (karttalinkki) ja Aaholmiin (karttalinkki) miltä auringonlasku siellä tällä kertaa näyttää. Vastaavan reissun tein vuosi sitten ja silloin näytti tältä: Lepäinen ja Aaholmi, talvi 2016.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Itsestään kiristyvä tarpin/teltan nyöri

Useiden retkeilymajoitekankaiden ominaisuus on, että ne venyvät kostuessaan ja ollessaan löysällä ne paukkuvat tuulen voimasta. Kaadettuani kodan keskisalon Utön myrskyisässä yössä, aloin pohtimaan kuinka tuon kireyden voisi säilyttää luotettavasti läpi sateisenkin yön korjailematta kesken unien majoitteensa haruksia. Olin aiemmin ulkomaisilla foorumeilla lueskellut itsensä kiristävistä kiinnitysnaruista (esimerkiksi hakusana: "self-tensioning guyline") ja ajattelin laittaa kokeiluun sellaisen. 

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

torstai 16. helmikuuta 2017

Viltin näppärä kiinnitys alustaan

Huomaa, että alkaa taas tulla kuntoon, kun alkaa tapahtua pään kuoren sisälläkin jotain liikehdintää. Vietin tämän päivän lasten kanssa kotosalla ja iltapäivällä ohimennen viikonloppua varten pakkaillessani sattui käsiini reilun metrin pätkä kuminyöriä. Oikeasti se oli siihen pöydän reunalle jäänyt toisesta projektista, jota ompelin hetken aiemmin ja kerron siitä joskus myöhemmin, mutta siitä tuli taas vanha jonain metsäyönä mielessä käynyt idea uudelleen mieleen.

Kaivoin repusta viltin ja puhkuin ja puhisin ilmapatjan täyteen. Viltin reunaan olin jo heti alkuun (reilut 1,5 vuotta sitten) ommellut lenkkejä mahdollisia kiinnityksiä ajatellen, mutta en ollut käyttänyt niitä kuin solminut ne joskus toisiinsa kiinni.

Nyt laitoin nyörin kahteen yhtä pitkään osaan ja solmin sen ensimmäisen pään lenkkiin ja kiersin toisen makuualustan ali ja laitoin toiselta puolelta kiinni. Kahdesta kohdasta samalla tavalla, alla olevien kuvien mukaisesti. Tuonne sitten vaan pujahdetaan sisään ja se käy helposti, kun kumi antaa periksi tarpeen mukaan.

Kuminyöri kierretty patjan ali.




Tämä ajaa siihen, että viltin alla voi pyöriskellä niin paljon kuin huvittaa ja viltin reuna ei karkaa kyljen alta!

Vilttinihän on mitoitettu siten, että peiton reunimmaisissa soluissa on suhteessa vähemmän untuvia kuin viltin päällä. Reunimmaisessa on 50% ja keskimmäisessä reilut 100% mitoitustilanteesta. Se viltin etu, että siinä ei ole turhaa selän alle lyttyyn jäävää eristettä kuten makuupussissa, ei siis tällä kiinnityksellä katoa.

Tuota kiinnitystä ja sen mahdollista säätöä voi tässä vielä kypsytellä, mutta näillä mennään kohti viikonlopun saaristoreissua. Siellä saattaa käytännössä joku ajatus herätä, mutta kyllä tällä simppelillä ratkaisulla nyt taas pikkuisen paremmin toimiva viltti saatiin.


Lapsi koeajamassa viltin kiinnikkeitä. Ajattelin tässä pikkuhiljaa laskeskella materiaalit ja tilailla lasten viltteihinkin tarpeet ja tehdä heille omansa. On nää aika hyviä!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ulkosaaren varustelista

Viikonloppuretken suuntana on Saaristomeren kansallispuistossa sijaitseva ulkosaari ja tästä linkistä pääset tutustumaan tuon reissun varustelistaan. Aika pitkälti kesävaellusvarusteilla ja viltilläkin tuolla pärjäilee, kun ei kovin kylmää ole avoimen meren ympäristöön odotettavissa. Tuuleen on varustauduttava, kun ei suojaavaa metsää juuri ole. Vähän keskimääräistä painavampi satsi lähtee nyt mukaan, kun lupasin ottaa majoitteita koko komppanialle ja mukaan lähteekin sekä tarppi että kota. Paljon mitään siellä ei kuitenkaan tarvitse kantaa käytännössä. Itse ajattelin tarpissa yöpyä, eli toivotaan nyt maksimituulia samalle reissulle.

Alla olevassa kuvassa esitettynä uusimmat hankinnat:

Tämä kuva sisältää todella omituista tuotteiden sijoittelua.

1,2 litran ruokatermos, talvikaasua ja luistonestoa kenkien alle. 

Oletettavasti rantakalliot ovat jäisen liukkaita ja pitemmän aikaa jo ollut tuollaiset luistonestot ollut tarkoitus hankkia. Ruokatermariin sijoitin siitä syystä, että se soveltuu muun muassa hyvin keittimettömille päiväretkille perheen kanssa ja myös erinomaisesti kuivattujen murkinoiden kanssa, kun voi keitellä aamulla jo vedet ja laittaa kuivaukset turpoamaan. Kaasuputelin nyt tarvitsin muuten vaan. Tuossa on 100 grammaa kaasua ja ajattelin ottaa mittaustuloksen viikonlopun jälkeen paljonko siitä kuluu, eli sellaista dataakin on luvassa. Kaikkien näidenkin kuivapainot löytyvät tuolta varustelistalta.

Ylihuomista odotellessa! Saisi kyllä nämä flunssan rippeet vielä haihtua menneen talven lumina pois ennen lähtöä...

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kuivauksessa paprika, bataatti, kyssäkaali ja meloni

Tässä kuumeessa kärvistellessä jaksoin eilen kuitenkin kuivattaa ruokia ensi viikonlopun Utön saaristoreissulle, jonka olen jo aiemminkin maininnut olevan ensimmäinen retki, jonka pyrin toteuttamaan pääosin itse kuivatuilla murkinoilla ja samalla haalimaan kokemuksia mitä kannattaa kuivailla ja minkä verran tarvitsee päivälle varata.

Bataatti, kyssäkaali ja taustalla paprika.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Madepilkillä Espoon Saarijärvellä 4-5.2.2017

En ollut koskaan käynyt madepilkillä, mutta nyt piti päästä ja lauantaina sattui sopiva sauma mennä illaksi järvelle. Hämärähommaa kun tuo on, päätin jäädä sinne myös yöksi. Seuraa sain vanhemmasta lapsesta. 

Lähialueen järvistä minulla ei ollut eikä ole kirjoittaessakaan mitään havaintoa missä täällä edes mateita luuraa, mutta eihän se kai ole olennaista madepilkille lähtiessä..? Ajatus lienee tärkein ja jos huvittaa käydä niin varmaan ennen pitkää tärppääkin. Tiesin, että riittävän jännää on jo mennä pimeälle jäälle touhuilemaan, eikä saaliista ollut enempää stressiä, vaikka toki mieluusti olisin Runebergin päivän perinteeksi aloittanutkin mateen nylkemisen ja sopan keittelyn. Ehkä tällä kertaa paikanvalinnassa painavimpana kriteerinä olikin lopulta parhaalta kartalla näyttänyt yöretken rantakohde helposti saavutettavissa, mutta sopivan etäällä tiestä, jolloin myös pöllöjen huhuilut voisi mahdollisesti kuulla. Lintubongaajatyökaveri oli nimittäin maininnut, että Sipoonkorvessa oli jo jokunen pöllö huhuillut. Kohde oli sitten Saarijärven (karttalinkki) eteläranta Vaakkoin ulkoilualueen eteläpuolella ja Nuuksion kansallispuiston pohjoisreunalla.

Virittelin jotain madepilkin tapaista vanhasta lusikkauistimesta vaihtamalla siihen uuden kolmihaaran ja lisäämällä toisen koukun myös yläpuolen lenkkiin, johon siima tulee kiinni. Tein myös neljä pitkää karhulankaa ja niiden päähän laitoin kuhunkin yhden kolmihaarakoukun ja painoksi mutterin noin metri koukusta ylös, kun kaveri kehui, että sellaisilla oli joskus kalaa tullut. 

Painotettu kolmihaarakoukku.

torstai 2. helmikuuta 2017

Merinovillainen putkikauluri

Merinovillaa jäi sopivasti yli, että pystyin toteuttamaan pienen lisävarusteen kaulan lämmikkeeksi. Ompelin äsken noin 30 senttiä korkean putkilon merinovillasta, joka on sopivan tiukka lämmittääkseen kaulan seutua ja tarvittaessa reilusti ylemmäskin. Minähän ompelin reilu vuosi sitten sarjan niitä merinovillaisia kaulureita, mutta tuossa katselin laatikoita eikä niitä enää missään näkynyt. Vissiin tullut lahjoitettua kaikki eteenpäin. Jospa tällä saisi vielä talvipakkaset houkuteltua takaisin ja päästäisiin näistä nollakeleistä...