Sivut

lauantai 31. tammikuuta 2015

Avantouintia!

Mainiota! Kävin äskettäin kaverin kanssa Näsijärvessä. Vanhaa hyväksi todettua tapaa noudattaen, eli jos ei käy kolmea kertaa avannossa, niin ei ole käynyt kertaakaan :-) Laittaa veren kiertämään ja piristää kummasti! Oli aika ruuhkainen iltapäivä Rauhaniemessä, mutta onneksi pikkusaunasta löytyi aina tilaa, kun isomman saunan lauteet olivat täynnä...  :-)


Rauhaniemen kansankylpylä

torstai 29. tammikuuta 2015

Koulumatka jalan

Kuljen koulumatkan talvisaikaan kävellen. Lumettomaan aikaan polkaisen matkan pyörällä, mutta hangessa ei hirveästi huvita pyöräillä... Ainakaan, kun tuossa melkein joutuisi menemään uraisella kadulla autojen seassa, jos haluaisi välttyä talvikunnossapitämättömiltä reiteiltä. Käyräsarviseni ei oikein toimi siinä hommassa. Matkaa koululle tulee kolme ja puoli kilometriä eli päivälle kertyy mukavasti seitsemän reipasta kävelykilometriä ja viikon aikana taakse jääkin jo kolmisen kymmentä. Käyn siis nyt koululla vain neljänä päivänä viikossa kevätlukukaudella. Yhteen suuntaan matkaan minulla menee yleensä 32 minuuttia, tiistaina kameran kanssa meni 10 enemmän.

Tiistaina otin siis kameran mukaan kouluun ja napsin muutaman kuvan reitiltäni. Oli aika lumisateinen aamu, lämpötila nollan vaiheilla. Onneksi ymmärsin jättää talvitakin naulakkoon ja nappasin ohuemman mallin mukaan.

Tarkennus oksaan.

Tarkennus taustaan.
Kumpi on parempi, tarkka oksa vai tarkka tausta? :-)



Muutama lehti unohti tipahtaa syksyllä. Antaa mukavasti väriä kuvaan. Taitaapa olla valintani viikon 5 kuvaksi ellen muuta mieltäni...!

10 sekunnin itselaukaisijalla taltioitu sillan ylitys.

Putosinpa sitten jäihin.
Reittini seurailee pitkän matkaa erästä puroa, josta oletin saavani mukavia kuvia aamuhämärässäkin. Puron rantaan laskee paikoin jyrkkä rinne ja liu'uin lumista luiskaa pitkin veden ääreen. "Huh, olinpa vähällä molskahtaa veteen", ajattelin. Silmäilin ympärilleni etsien sopivaa kuvakulmaa, jotta saisin linssiini sopivasti sekä sulaa että jään peitossa olevaa virtaa. 

Pieni kuusi kasvoi toisella puolella uomaa ja näin heti, että siinä on valokuvan paikka. Kuusen alaoksa oli sopivasti veden päällä. Siirränpä tästä toisen jalkani puron toiselle puolelle, että pystyn kurottumaan haluamaani kohtaan... Raks!

Jää hajosi altani ja molskahdin veteen. Samalla horjahdin ja vaistomaisesti korjasin asentoani siten, että toinenkin jalka oli sitten vedessä. ÄH, puro olikin leveämpi kuin ajattelin. Seisoin puoleen sääreen asti virrassa ja ajattelin, että sama kai se on tähän samaan konkurssiin napata ne kuvatkin, eikä tulla pois pelkissä märissä lahkeissa.


Virrassa seisten napattu kuva :-)

Tämän otin rannalta könyttyäni ylös.

Loppujen lopuksi selvisin melko vähällä. Tuli ainakin testattua uusien Meindlin Dawson GTX -kenkien vedenpitävyys. Muutenkin ovat todella hyvät kävellä, mutta pitivät vielä vettäkin! :-D Ei kastunut sukat ja varsien päälle kiristetyt lahkeet estivät veden pääsyn sisään. Lahkeet kyllä kuivuivat päivän mittaan...


Loppumatkasta ennen koulua reitti kulkee terijoen salavan ali ja jatkaa mutkittelevan reitin mäen päälle...


Mäen päällä kävelytie menee muutaman sadan metrin ajaksi kuusikkoon.

Hauskan metsäinen kuusikko. :-)


Kaivurimiehen leikkimökki.

Koulu- ja työmatkat ovat oivallinen mahdollisuus käyttää liikkumiseen!

Katos vaan! Osa 1.

Jatkoin tänään kaminakatosprojektia piirtämällä 1:20 mittakaavaan muutaman detaljin katon eri suunnista. Kokeilen ensin tuollaisen yksinkertaisen, lähes kolmion muotoisen, kappaleen kanssa toimintaa. Korkeampaa harjaa voi hakea monimutkaisemmalla muodolla, jos tuo laskeutuu liian lähelle kaminan pintaa. 

Kiinnitys tulee samoihin tarpin reunoissa oleviin kuminauhalenkkeihin, joihin voi kiinnittää myös pohjan tai rankisen tms. Kaminakatos vaan tarvitsee vastaavat nyörinkiristimin säädettävät lenkit nurkkiinsa ja uloin reuna kiinnitetään vaarnalla maahan.


Mittapiirros.

Piipun läpiviennin aion tehdä sammutuspeitteen palasta. Teen samalla testin kuinka lähellä laavukangas kestää olla kärähtämättä. Eli jätän laavukankaan "liian lähelle" piippua ja katson kuinka pitkältä matkalta kangas käpristyy. Saa käsityksen kuinka iso pala täytyy olla palosuojattua kangasta piipun lähettyvillä.

Kuvassa oleviin mittoihin lisään vielä jonkin levyiset liepeet maanvastaiselle osalle.





Kamina.

Kerran olen kokeillut jo kaminalla tarpin lämmittämistä. Tuolloin katoksena oli vain liian pieni sammutuspeite. Siitä pari kuvaa alla. Kaminan kanssa touhutessa oviaukko nostetaan siis kahdesta kohdasta ja toinen niistä tulpataan tällä tekeillä olevalla katoksella ja toista käytetään kulkemiseen. :-)


Koepolttoa.

Koepystytys kaminan kanssa.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Laboratorioraportti: Ampuma-aseiden impulssimelu


Tein syksyllä koulun laboratoriotyön aiheesta ampuma-aseiden laukausmelu. Päätin julkaista raportin tässä, koska aiheesta löytyy aika vähän tietoa ja oletan asian kiinnostavan muitakin metsämiehiä. Miten sinä estät kuulovaurion syntymisen ampumatilanteessa? 

Peltorit päähän ja lukemaan ;-) 
   












AMPUMA-ASEIDEN IMPULSSIMELU







Aki Ihanajärvi












Laboratoriotyöselostus
Ohjaaja: - (itse suunniteltu työ)
8.11.2014
 








SISÄLLYS
1     JOHDANTO.. 3
2     TEORIA.. 6
2.1   Yleistä. 6
2.2   Luotiääni 6
3     MITTAUSMENETELMÄT. 8
3.1   Mittausvälineet 8
4     TULOSTEN KÄSITTELY.. 10
4.1   Hirvikiväärit 10
4.2   Haulikot 11
4.3   Pienoiskiväärit 11
5     VIRHETARKASTELU.. 13
5.1   Yleisiä tekijöitä. 13
5.2   Mittalaitteen virhe ja äänenpaine-erot laukausten välillä. 13
6     YHTEENVETO.. 15
6.1   Mittaustulokset ja virheet 15
6.2   Pohdintaa. 15
LÄHTEET. 17



1        JOHDANTO


Tässä raportissa tutkitaan seitsemän eri metsästysaseen aiheuttamaa laukausmelua. Työn tarkoituksena oli selvittää mittaamalla äänenpaine ampujan korvan vieressä ja takana 2,5 metrin päässä. Tulosten perusteella arvioin kuulovaurioriskiä eri kaliipereilla. Mittauksessa oli mukana pienoiskivääreitä, haulikoita ja hirvikivääreitä. 2,5 metrin etäisyydeltä mitatut tulokset vastaavat esimerkiksi veneestä sorsastaessa soutajaan tai vaikka passissa metsästäjän takana olevaan jahtikaveriin kohdistuvaa impulssimelua.

Mittaus tehtiin lauantaina 8.11.2014 Koitin metsästysseuran ampumaradalla aamupäivällä kello 9.30 ja 12.30 välillä. Mittausten aikana vallinnut sää oli pilvipoutainen. Lämpötila oli noin asteen pakkasen puolella ja maassa oli edellisenä päivänä satanutta tiivistymätöntä lunta kymmenisen senttimetriä. Tuuli oli koko ammunnan ajan alle yksi metriä sekunnissa.


KUVA 1. Ampumapaikka. Etäisyys tauluille 88 metriä.


KUVA 2. Aseet ja mittauskalusto.


Mukana olleet aseet näkyvät kuvassa 2. Vasemmalta oikealle lueteltuna aseet ovat
-          Ruger 10/22 .22 -pienoiskivääri,
-          Baikal tai Toz (mallista ei tietoa, venäläisvalmisteinen joka tapauksessa) .22 –pienoiskivääri,
-          Mossberg 835 12/89 – pumppuhaulikko,
-          Baikal IJ-27 12/70 – haulikko,
-          Tampereen Asepaja, Lakelander .30-06,
-          .338 Lapua Magnum Jyri Jalosen raudoilla
-          ja Tikka T3 Hunter kaliiperissa .308.

Äänenpainemittarin lisäksi mukana oli luodinnopeusmittari (kuva 3), pintalämpötilamittari, Jahtijaktin etäisyysmittari, Kestrel 4000 tuuli- ja ilmanpainemittari ja lämpömittareita. Tässä raportissa keskitytään kuitenkin vain äänenpaineen määrittämiseen.


KUVA 3. Luodinnopeusmittari.




KUVA 4. Etäisyys-, pintalämpötila- ja tuulimittari.

2        TEORIA


2.1         Yleistä


Ääni on väliaineessa liikkuvaa tietyn keskipaineen ympärillä tapahtuvaa paineen vaihtelua, jonka ihmiskorva pystyy havaitsemaan. Äänen nopeus on eri väliaineissa eri. Esimerkiksi ilmassa äänen nopeus on noin 343 m/s ja vedessä noin 1500 m/s. Ääni värähtelee aina jollakin taajuudella, jota kuvataan yksiköllä Hertsi, Hz. Käytännössä ääni sisältää sekoituksen eri taajuuksia, joiden määrä on lähes ääretön. Ihmisen kuuloalue on noin 20…20000 Hz ja korva on herkimmillään noin 3000–4000 Hertsin taajuuksilla. (Antti Mäkinen, 2014)

Äänimittaukset tehdään yleensä keskitaajuuksien perusteella ja jaetaan oktaavikaistoihin. Usein oktaavikaistajako on seuraava: 63 Hz, 125 Hz, 250 Hz, 500 Hz, 1000 Hz, 2000 Hz, 4000 Hz, 8000 Hz. Monet äänenpainemittarit mittaavat juuri näillä kaistoilla. Melko usein mukana on myös 31,5 Hertsin taajuuskaista. Äänen voimakkuus voidaan ilmoittaa tehotasona tai painetasona. Painetasoa mitataan ja tehotaso on äänilähteen ominaisuus, joka voidaan selvittää painetasosta myös laskemalla. Äänenpaine on yksikössä Pascal, Pa ja tehotaso Watti, W.

Äänen voimakkuutta kuvataan usein desibeliasteikolla, dB, mutta virallisesti yksikkö on Beli, B. Desibeli on Belin kymmenesosa. Desibeliasteikko on logaritminen ja esimerkiksi 3 dB:n äänenpaineen kasvu merkitsee äänitehon kaksinkertaistumista. Ero on kuultavissa, mutta ei tunnu erityisen suurelta. Yleensä vasta 6-8 dB:n vaimennus koetaan puolittumisena ja vastaavasti 6-8 dB:n nousu kaksinkertaistumisena. 10 dB:n kasvu tarkoittaa äänitehon kymmenkertaistumista.

Äänenpainetta voidaan painottaa erilaisilla painotuksilla, jotka pyrkivät huomioimaan ihmisen kokeman ääniaistimuksen. Kuuloaisti on herkimmillään 3000–4000 Hertsin taajuuksilla. Tätä korkeammilla taajuuksilla kuuloaisti on jonkin verran heikompi ja tätä matalammilla taajuuksilla huomattavasti heikompi. Tässä työssä äänenpaine mitattiin A-painotettuna. A-painotuksen taulukko on nähtävissä kuvassa 5. Taulukossa oleva luku summataan mitattuun kyseisen taajuuskaistan desibeliarvoon.




KUVA 5. A-painotuksen taulukko.


2.2         Luotiääni


Luotiääni on yliäänen nopeudella kulkevan luodin aiheuttama shokkiaaltorintama, joka suuntautuu etuviistoon luodin lentoradalta. Ainoastaan yli äänen nopeutta kulkevasta luodista aiheutuu lentoääntä. Luodin nopeus vaikuttaa myös siten, että mitä nopeammin luoti lähtee, sitä jyrkemmässä kulmassa ääniaaltorintama lähtee. Luotiäänen aiheuttama melutaso on korkeampi kuin pelkän suupamauksen aiheuttama äänitaso. Luotiäänen melutaso on arviolta 5-10 dB korkeampi kuin suupamauksen melutaso. (Aitovuoren ampumaradan meluselvitys, 2012)

Laukausäänien leviämiseen vaikuttaa voimakkaasti sääolot ja erityisesti tuulen suunta. Voimakkaimmin vaimentumista tapahtuu vastatuuleen. Yli 100 metrin etäisyydellä sääolojen aiheuttama vaihtelu voi olla 20 dB ja kilometrin etäisyydellä jopa 40 dB. (Aitovuoren ampumaradan meluselvitys, 2012)

Myös suujarrun käytöllä on merkittävästi vaikutusta laukausäänien leviämiseen, koska se ohjaa ruutikaasuja, ja samalla ääntä, taaksepäin. Yhdessä mitatussa aseessa oli suujarru ja arvioin sen vaikutusta äänenpaineeseen tulosten käsittelyn yhteydessä. Suujarrun tarkoitus on pienentää rekyyliä ja voi olla perusteltua käyttää suurikaliiperisissa aseissa, kuten .338 tai isommilla kaliipereilla, käytön rajoitukset huomioiden.

3        MITTAUSMENETELMÄT



3.1         Mittausvälineet



Äänenpaine mitattiin kuvan 6 mukaisella laitteella.



KUVA 6. TES-1353 – äänenpainemittari.

TES-1353 – mittari on äänenpainemittari, jolla voi mitata A- tai C-painotettuja äänenpaineita 30 dB:stä 130 dB:iin. Mittausasetuksiksi valitsin A-painotetun impulssimittauksen ja äänenpaineen maksimiarvon tallentamisen. Myös SPL (Sound Pressure Level) tulee olla valittuna. Mittari tallentaa tällöin korkeimman havaitsemansa äänenpainearvon ja näyttää sen desibeleinä laitteen näytöllä. Laitteen tarkkuus on ± 1,5 dB.

Mittaus toteutettiin siten, että ensin mittari asetettiin aseen korkeudelle pystyasentoon 2,5 metrin päähän aseen piipusta ampujan taakse noin kulmaan 170 astetta ampumasuuntaan nähden. Mittari saatiin tuettua samaan paikkaan ja asentoon jokaisen laukauksen ajaksi. Pieni ero saattoi tulla aseen pituudesta ja ampujan sijoittumisesta johtuen, mutta tämä ero on vain kymmenien senttien suuruinen eikä vaikuta suuresti mittaustuloksiin. Jokaisesta aseesta otettiin kolmesta neljään mittaustulosta.

Aloitimme ampumisen oletettavasti suurimman äänenpaineen aiheuttavasta kivääristä eli .338 Lapua Magnumista (KUVA 7). Mittarin mittausalueen yläraja oli 130 desibeliä ja halusimme varmistua, että saamme mittaustulokset jokaisella aseella samalta etäisyydeltä. Olisimme siirtäneet mittauspistettä kauemmaksi, jos mittausalueen raja olisi tullut vastaan. Ensimmäinen laukaus oli kuitenkin hyvin mittausalueella, noin 120 desibeliä, joten päätimme jatkaa työn suorittamista suunnitellulla tavalla.

Toisessa vaiheessa mittari siirrettiin korvan viereen ja ammuttiin kolme laukausta jokaisella aseella siten, että toinen piti mittalaitetta käsin paikallaan ja toinen ampui. Mittari pidettiin käsivaralla 10–15 senttimetrin etäisyydellä ampujan vasemmasta korvasta, johon yleensä olen havainnut kohdistuvan suurimman äänenpaineen ilmeisesti siitä syystä, että oikeakätisesti ampuessa vasen korva on tähdätessä hieman enemmän ampumasuuntaan päin kääntyneenä kuin oikea korva. Kaikki tulokset kirjattiin ylös mittauspöytäkirjaan, joka löytyy raportin liitteistä.



KUVA 7. .338 Lapua Magnum. 


4        TULOSTEN KÄSITTELY



Taulukoissa 1-7 on esitetty eri metsästysaseiden A-painotetut laukausten äänenpainearvot eri laukauksilla ja niiden keskiarvot. Taulukossa 1 suurimman ja pienimmän mittaustulokset välillä on eroa noin 15 desibeliä. Myös muilla aseilla ammutuissa tuloksissa oli melko suuria vaihteluita. Pyrin arvioimaan äänenpaineen vaihtelemisen syitä virhetarkastelussa.


4.1         Hirvikiväärit


TAULUKKO 1. .338 Lapua Magnumin tulokset eri etäisyyksillä.
.338 Lapua Magnum
2,5m etäisyys
Korvan vieressä
Laukaus
dB(A)
dB(A)
1.
120,4
116,8
2.
106,1
107,6
3.
105,1
111
4.
117

Keskiarvo
112,2
111,8

TAULUKKO 2. Tikka T3 .308 –hirvikiväärin tulokset.
Tikka T3 Hunter .308
2,5m etäisyys
Korvan vieressä
Laukaus
dB(A)
dB(A)
1.
98,2
95,6
2.
108,2
111,5
3.
103,7
98
Keskiarvo
103,4
101,7


TAULUKKO 3. Tampereen Asepajan .30-06 –kiväärin mittaustulokset.
Tre Asepaja, Lakelander.30-06
2,5m etäisyys
Korvan vieressä
Laukaus
dB(A)
dB(A)
1.
113,4
100,3
2.
109,9
107
3.
111,7
115,3
Keskiarvo
111,7
107,5


Hirvikivääreistä korkeimmat äänenpainearvot saatiin oletetusti .338 Lapua Magnumilla. Osaltaan tämä selittyy isommalla kaliiperilla ja sitä kautta suuremmalla ruutimäärällä, mutta suurin vaikutus tullee suujarrusta. Suujarrulla ruutikaasuja ohjataan takaviistoon ja tämä pienentää aseen taaksepäin suuntautuvaa liikettä, rekyyliä. Samalla kuitenkin myös äänenpaine aseen takana kasvaa ja riski pysyvälle kuulovauriolle lisääntyy olennaisesti. Väitän, että hirvikivääristä aiheutuu ilman kuulonsuojausta vähintään jonkinasteinen kuulovaurio joka tapauksessa säännöllisessä käytössä, mutta suujarru lisää riskiä entisestään. Lisäksi ampumaratakäytössä suujarrun käyttäminen pölläyttää hiekkaa viereisten ampujien silmille ja voi vaurioittaa ampumaradan rakenteita. Siksi sen käyttö on osalla ampumaradoista kielletty. (Pekka Suuronen, suujarrun haittapuolia, Erä-lehti, 2008)


4.2         Haulikot


TAULUKKO 4. Mossberg 835 12/89 -pumppuhaulikon mittaustulokset.
Mossberg 835, 12/89
2,5m etäisyys
Korvan vieressä
Laukaus
dB(A)
dB(A)
1.
109,3
113,3
2.
103,5
109,5
3.
121,2
109,2
Keskiarvo
111,3
110,7


TAULUKKO 5. Baikal IJ-27 12/70 -haulikko.
Baikal IJ-27, 12/70
2,5m etäisyys
Korvan vieressä
Laukaus
dB(A)
dB(A)
1.
109
114,1
2.
116,6
117,4
3.
105,3
120
Keskiarvo
110,3
117,2


Ammuin Mossbergin haulikolla ns. super magnumeja, eli 89 milliä pitkiä teräshauleilla täytettyjä vesilinnustuspatruunoita. Baikalilla ammuttiin 70 milliä pitkiä normaalimittaisia teräspatruunoita. Hieman yllättäen Baikalilla ammuttujen laukausten äänenpaine kohosi korvan vieressä huomattavasti korkeampaan keskiarvoon kuin Mossbergillä ammuttujen. Tämä voisi selittyä esimerkiksi Baikalin lyhemmällä piipulla eli äänilähde on periaatteessa lähempänä korvaa.

Olin ennen mittausta olettanut, että Mossbergistä tulee kovempi laukausääni, mutta mittaukset eivät puolla tätä oletusta. Epäilen, että huomattavasti kovemmalla rekyylillä on ollut vaikutusta ampumakokemukseen ja oletukseni on johtunut siitä. Yksi mahdollinen teoria eroon ampumakokemuksessa voi olla myös se, että Mossbergissä on synteettinen tukki ja Baikalissa puinen ja olen kuullut synteettisen johtavan paremmin ääntä. Kuulonsuojausta tulee ehdottomasti käyttää haulikolla ammuttaessa.


4.3         Pienoiskiväärit


TAULUKKO 6. Venäläisvalmisteinen pienoiskivääri.
Baikal tai Toz, .22
2,5m etäisyys
Korvan vieressä
Laukaus
dB(A)
dB(A)
1.
85,8
84
2.
88
89,8
3.
82,7
90,3
Keskiarvo
85,5
88,0


TAULUKKO 7. Äänenvaimennettu pienoiskivääri.
Ruger 10/22, .22
2,5m etäisyys
Korvan vieressä
Laukaus
dB(A)
dB(A)
1.
72,5
83,6
2.
71,7
84,4
3.
75,2
85,1
Keskiarvo
73,1
84,4


Äänenvaimentimella varustetusta pienoiskivääristä laukausääntä oli mahdoton mitata, koska puoliautomaattisena se latasi aina automaattisesti laukauksen jälkeen ja lataamisesta havaitsimme kuuluvan kovemman äänen kuin itse laukauksesta. Ampumalla alle äänennopeutta lähteviä luoteja, voidaan laukausääni poistaa käytännössä kokonaan, koska ruutimäärä on pieni ja luotiääntä ei synny äänennopeuden ylittämisestä.

Lisäksi Rugerin latausmekanismiin olisi saatavilla kuminen vastinkappale metallisen tilalle, joka oletettavasti poistaisi myös lataamisesta aiheutuvan hiljaisen kilahduksen. Välillä metsästystilanteessa äänenvaimennettu pienoiskivääri antaa mahdollisuuden uudelle riistalaukaukselle, kun metsästettävä kohde ei välttämättä havaitse laukausta. Pienoiskiväärillä ammuttaessa kuulonsuojaus ei ole niin kriittinen ja kuulovaurioriski on pieni, mutta suosittelen kuitenkin ottamaan tavaksi pitää ampuessa kuulosuojaimet aina korvilla.

5        VIRHETARKASTELU


5.1         Yleisiä tekijöitä


Ulkona suoritettaviin äänenpainemittauksiin voi tulla melko helposti vaihteluita johtuen olosuhteista. Varsinkin tuuli vaikuttaa ääniaaltojen etenemiseen. Mittaukset suoritettiin kuitenkin niin lähellä äänilähdettä ja tyynissä olosuhteissa, joten tästä ei aiheudu mittaukseen epävarmuutta.

Kymmenen sentin lumikerroksella on vaimentava vaikutus heijastuviin ääniin eikä ääni kanna lumisessa metsässä niin pitkälle. Mittausetäisyyden lyhyydestä johtuen tämäkin vaikutus jää vähäiseksi. Lumi vaimentaa eniten matalia taajuuksia. A-painotus vaikuttaa myös varsinkin matalien taajuuksien äänitasoihin alentavasti. A-painotuksessa vähennetään eniten nimenomaan alle 500 Hertsin taajuuksia ja juuri näille oktaavikaistoille näkyy osuvan korkeimmat yksittäiset desibeliarvot aseen takana noin 170 asteen kulmassa vertailuarvoiksi löytämissäni rynnäkkökivääri 7,62 RK 62 arvoissa (kuva 8).



KUVA 8. RK 62 äänitasot oktaavikaistoittain. (Taipalsaaren ampuma-alueen meluselvitys, Puolustusvoimat, 2007)


C-painotus vähentää oktaavikaistoilta vähemmän kuin A-painotus. C-painotettuna olisi todennäköisesti tullut korkeampia mittaustuloksia ja mittalaitteen mittausalue ei olisi välttämättä edes riittänyt. Santahaminan ampumatoiminnan ympäristömeluselvityksessä olevat laukausmelun A- ja C-painotuksen erot samoilla laukauksilla ovat yleisesti yli 10 desibeliä.


5.2         Mittalaitteen virhe ja äänenpaine-erot laukausten välillä


Tuloksista voidaan nähdä, että osalla aseista hajontaa äänenpaineissa tuli enemmän kuin toisilla. Virheen suuruuden arvioin olevan suurimman vaihteluvälin puolikkaan summattuna mittalaitteen virheellä. TES- 1353 – äänenpainemittarin virhe on ilmoitettu olevan ± 1,5 dB. Laskenta on tehty Excelissä ja virheet eri aseilla ja etäisyyksillä on esitetty taulukossa 8.



TAULUKKO 8. Ampuma-aseiden suurimman vaihteluvälin puolikas summattuna mittarivirheellä desibelin tarkkuudella.
                                                         

Erot eri laukausten välillä olivat yllättävän suuria. Ottaen kaikki mitatut aseet huomioon, keskiarvo eroissa molemmilla etäisyyksillä oli 6 desibeliä. Mittausten väliset erot voivat johtua esimerkiksi erilaisista heijastuspinnoista, joiden vaikutus voi vaihdella hyvin pienellä aseen tai mittalaitteen sijainnin muutoksella. Myös patruunan latauksessa ja luodin lähtönopeudessa olleet pienet erot voivat vaikuttaa. .338 Lapua Magnumilla ammuttiin itse ladattuja kahta erilaista latausta, mutta muilla aseilla ammuimme tehdaslatauksia ja samaa patruunaa koko mittauksen ajan.

Lisäksi mittauksista voi ilmetä, että aseen tuottama äänenpaine ei ole vakio eri suuntiin jokaisella laukauksella. Epäilen toisaalta myös ehtikö mittalaite nappaamaan korkeimman mahdollisen äänenpaineen vai oliko näytteenottotaajuus liian hidas tai laskeeko laite impulssimelumittauksella jonkun lyhyen ajan keskiarvon. En löytänyt käyttöohjeesta tarkempia tietoja mittaustaajuudesta tai –tavasta, mutta parhaalla mahdollisella tavalla mittaus kuitenkin suoritettiin, kun mittaustapana käytimme impulssimittausta. Toki mittarin asennollakin voi olla oma vaikutuksensa, vaikka mittalaite pyrittiin pitämään samassa asennossa jokaisen laukauksen aikana.

6        YHTEENVETO



6.1         Mittaustulokset ja virheet


Mitatut tulokset virheineen on esitetty taulukossa 9.

TAULUKKO 9. Mittaustulokset ja virhe.
HIRVIKIVÄÄRIT
Mittaustulos (dB(A) ± virhe)
Mittaustulos (dB(A) ± virhe)

2,5 m etäisyydellä
korvan vieressä
.338 Lapua Magnum
112 ± 9
112 ± 6
Tikka T3 Hunter .308
103 ± 7
102 ± 9
Tre Asepaja, Lakelander.30-06
112 ± 3
108 ± 9



HAULIKOT





Mossberg 835, 12/89
111 ± 10
111 ± 4
Baikal IJ-27, 12/70
110 ± 7
117 ± 4



PIENOISKIVÄÄRIT





Baikal tai Toz, .22
86 ± 4
88 ± 5
Baikal IJ-27, 12/70
73 ± 3
84 ± 2


6.2         Pohdintaa


Pääsääntöisesti mittaustuloksissa ei ole suurta eroa mitattiinko 2,5 metrin päässä vai korvan vieressä. Suurin ero mittauspisteellä on äänenvaimennetussa pienoiskiväärissä, yli 10 desibeliä. Mielenkiintoinen havainto on, että koko mittauksen korkein arvo saatiin Baikal IJ-27 –haulikolla korvan vieressä eli mittauksen mukaan se aiheuttaa korkeimman äänenpaineen ja suurimman kuulovaurioriskin ampujalle. A-painotettu äänenpaine oli kyseisellä aseella keskimäärin 7 desibeliä korkeampi kuin 2,5 metrin päässä takana.

Mittaustuloksista voidaan myös päätellä, että haulikon ja hirvikiväärin aiheuttamassa äänenpaineessa ei ole merkittävää eroa. Joka tapauksessa ampumisen aiheuttama äänenpaine on niin kova haulikoilla ja hirvikivääreillä, että kuulonsuojauksen käyttäminen kuulovaurion estämiseksi on välttämätöntä. Kuulovaurio voi syntyä jo yhdestä kovasta ääni-impulssista, vaikka useimmiten kuulo palautuukin tilapäisestä melusta. Impulssimainen melu on vaarallisempaa kuin tasainen melu, koska korva ei ehdi tottumaan kovaan äänenpaineeseen. (http://www.tyoturva.fi/tyosuojelu/melu_ja_tarina)

Nykyään on saatavilla esimerkiksi aktiivikuulosuojaimia tai – korvatulppia, joiden käyttö myös metsästystilanteissa onnistuu totuttelemalla niiden käyttöön. Aktiivinen kuulonsuojaus voimistaa hiljaisia ääniä ja sulkee kaiuttimen äänenpaineen raja-arvon ylittyessä, eli käytännössä laukausäänet tai muut kovat äänet suljetaan pois. Kuulovauriolle ei ole parannuskeinoa, joten itse mieluummin jätän ampumatta metsästystilanteessakin kuin ammun ilman kuulonsuojausta. Omaa ja jahtikaverien kuuloa tulisi pitää tärkeämpänä kuin saalista. Tilannetta voisi verrata siihen, että auton kuljettajakaan saa lähteä liikkeelle, jos ei kaikilla ole turvavyö kiinni. Samaan tapaan ampujan on varmistuttava, että lähietäisyydellä olevien kuulo on suojattu ennen ammunnan aloittamista.

Mittaus oli mielenkiintoinen tehdä. Oli mukava käydä ampumaradalla ja saada lukuarvoja laukauksien äänenpaineille vaikka selvää olikin jo etukäteen, että kovia ääniä ampuma-aseet aiheuttavat. Olisi ollut mielenkiintoista mitata myös kokonaisäänitasoa oktaavikaistoittain ja laskea painotukset erikseen ja vertailla A- ja C-painotuksen eroja, mutta se ei ollut saatavilla olleella kalustolla mahdollista ja toisaalta työ oli rajattava sellaiseksi, että sen suorittamiseen kuluva aika pysyy kohtuullisissa rajoissa. Kiinnostusta olisi ollut mitata vielä paljon lisää eri etäisyyksiltä, mutta tähän työhön käytettävissä ollut aika oli rajallinen.

LÄHTEET
Arminen E, Mäkelä R, Mäkinen E, Puhakka P & Vierinen K, 2002, fysiikan laboratoriotyöt. Vantaa: Hansaprint Oy.





http://www.sandv.com/downloads/0908rasm.pdf. ”Measuring Recreational Firearm Noise”. Luettu 15.11.2014